Tänä vuonna eivät raparperijumalat ole olleet puolellani. Anoppipuoli toi ison kassillisen tuota hapanta herkkua, mutta melkeinpä kaikki meni vähän niin kuin penkin alle.
Ensitöikseni leivoin piirakan, joka oli 20 minuutin paisto-ohjeen sijasta tunnin uunissa ja silti umpiraaka. Söimme kypsyneet reunat jäätelön kera ja keskus sai paistua vielä toisen tunnin. Uskomatonta. En oikeasti ole näin surkea leipuri.
Piirakkaepisodista selvittyäni metsästin lähialueen kaupat, jotta löytäisin edes yhden pussin pakastemansikoita, jossa alkuperämaana olisi Suomi. Viimein löysin ja sain kuusi litraa mehua keittymään. Raparperiä, mansikoita, sitruunaa, kanelitankoja ja sokeria. Keitetään, yöksi viileään ja seuraavana päivänä siivilöidään. Ihanan herkullista ja helppoa kesäjuomaa.
Pitkän odottelun jälkeen seos ei kuitenkaan alkanut millään kiehumaan, joten lähdin koneelle maksamaan laskuja. Se oli virhe, sillä kohta koko keittiö tulvi raparperimehua ja tahmean lattian olisi voinut höyhenillä kuoruttaa. Ja voitte kuvitella lopputuloksen, kun sokeripitoinen mehu paloi kuumaan hellaan kiinni. Siinä meinasi usko loppua. Miehen kommentti oli, että ainakin alkoi kiehumaan. No todellakin.
Onneksi mehua kuitenkin ehti kiehua yli vain alle puoli litraa, niin ei kaikki mennyt hukkaan. Sain siis lopulta siivilöityä talteen kuutisen litraa mehua, joka on yhtä hyvää joka kesä! ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti