Kasvukaudelle puhtia

 Kevät alkaa tosissaan heräillä talvihorroksesta ja sehän tietää vain yhtä asiaa eli vuosittaista multien vaihtoa viherkasveille! Tuntuu, että olin tosi myöhässä asian kanssa, mutta tässä nyt oli yksi keuhkokuume ja ero ensin hoidettavana. Onneksi vielä ehtii.

Kasvit eivät edelleenkään viihdy tässä asunnossa kovin hyvin, sillä täällä on olohuoneessa vain yksi ikkuna. Vähitellen olen alkanut oppimaan, että mitkä kasvit täytyy ihan todella pitää ikkunalla ja mitkä voi sitten olla vähän kauempana. Tänä talvena kuoli taas useampi yksilö, ja kasvien kokonaismäärä tuntuu nyt kovin vähältä. Miten 25 kasvia riittäisi kenellekään? 

Yritin Prismasta katsella uusia asukkaita, mutta mikään ei oikein iskenyt. Päätin sitten, että ehkä ensi viikon kevätmessuilta löytyy kasvi - tai pari.

Muutin kasvien järjestystä nyt sen verran, että toinen anopinkieli muutti vitriinin kulmaan apostolinmiekan kanssa, sillä ne kumpikin pärjäävät vähemmällä valolla. Isompi apostolinmiekka muutti tv:n kylkeen, jotta fiikus pääsi ikkunalle. Eron jäljiltä oli ehkä myös ihan tarpeen järjestellä kotia konkreettisesti uusiksi. Kovin suuri muutos se ei ollut, mutta muutos kuitenkin.  

Yritän taas kasvattaa jättifiikusta, ja toivon, että tämä uusi paikka olisi mieluinen. Talvella se aika paljon pudotteli lehtiä, mitä se nyt yleensäkin talvisin tekee, mutta nyt niitä putoili poikkeuksellisen paljon, joten ajattelin kokeilla vaihtaa sen ikkunan lähelle. 

Mullan vaihdon yhteydessä vein tietysti kaikki kasvit taas suihkuun ja uuden mullan lisäksi laitoin jokaiselle ravinnetikkuja, jotta kasvukausi lähtisi onnistuneesti käyntiin. Kasvit ovat aina kaiken tämän jälkeen niin ihanan virkeitä ja ryhdikkäitä, että ei voi kuin ihastella!

Kel' onni on, se onnen kätkeköön

Tasan kuukausi sitten kirjoitin hieman erilaisemman tekstin. Onnellisemman, toiveikkaamman. Nyt on kuitenkin todettava, että uusi suhde on tullut päätökseen. Eroon ei liity minkäänlaista draamaa tai yltiöpäistä riitelyä. Ainoastaan järkisyistä tehty päätös, sillä joskus on kuunneltava järkeä, eikä tunteita. 

Joten tässä minä nyt sitten taas olen, yksin. Yritän kasata itseni uudelleen ja uudelleen, toivoen, että elämällä olisi vielä minulle jotain hyvääkin tarjottavana. Kai sitä täytyy vain rakentaa mahdollisimman hyvä elämä omalle itselle ja olla toivomatta ihmeitä. 

Vaikka tämä uusi suhde oli lyhyt, oli se minulle hyvin merkityksellinen. Myös tämä ihminen on minulle erittäin merkityksellinen, ja toivonkin, että voimme tai ennemminkin, että osaamme olla ystäviä tästä eteenpäin. Sain häneltä paljon sellaista, mitä kukaan muu ei ole elämääni tuonut. Meillä on hyvin samanlainen ajatusmaailma ja meillä on aina hauskaa yhdessä. Hän sai minut taas kirjoittamaan runoja, ja pyrkimään elämässä eteenpäin. 

Tuntuu jotenkin, ettei tätä suhdetta tai kaikkea tapahtunutta ole oikeus surra. Ei ole oikeutta olla apea tai allapäin, niin kuin vaikka silloin kuin mies kuoli. Silloin se oli jotenkin hyväksytympää. Kirjoitin uutenavuotena Instagramiini, että "en toivo tältä vuodelta mitään, jos vain saan pitää sinut". Sillä kannalla olen edelleen, hieman vain eri merkityksessä. En ole hänelle vihainen, enkä aio katkeroitua. Hyvä ystävä on lopulta lähes yhtä tärkeä matkakumppani elämässä.

Ja jos joskus minua vielä jokin onni potkaisee, niin taidanpa toimia vanhan ja viisaan sanonnan mukaan. Kel' onni on, se onnen kätkeköön - sitten ei tarvitsisi ainakaan selitellä kellekään, jos käy näin.