Olen tässä pari viikkoa ollut matkalla haudalle. Alkuvuoden uupumisen jälkeen tuntuu, etten ole vieläkään normalisoitunut. Aloitin nyt lisäraudankin, jos se auttaisi tähän loputtomaan väsymykseen.
Tänään kuitenkin sain itseni haudalle asti. Kävin siivoamassa jouluiset havut pois ja laitoin tilalle narsisseja. Tämä oli itseasiassa samalla myös viimeinen kerta, kun laitan haudalle mitään. Tai ehkä käyn vaihtamassa vielä kerran narsissit uusiin parin viikon päästä, kun on miehen syntymäpäivä, mutta sen jälkeen vastuu siirtyy seurakunnalle.
Olen pitkään pohtinut tätä haudanhoitoasiaa, sillä se stressaa minua. Erityisesti kesällä, kun kotiovelta menee se tunti haudalle, ja hellejaksoilla kukkia pitäisi käydä parikin kertaa viikossa kastelemassa. Hautausmaa ei oikein ole kätevästi matkalla minnekään, ja sitten ahdistun, kun haluaisin haudan kuitenkin olevan siisti. Niinpä päädyin nyt siihen, että nurmikonhoidon lisäksi seurakunta saa huolehtia jatkossa myös kesäkukista. En ole vielä aivan varma, kuuluuko siihen syyskukatkin, mutta ainakin kesäaika on turvattu.
Tavallaan tämäkin aiheuttaa minussa ahdistusta, sillä tuntuu, että pitäisi pystyä itse. Mutta ehkä se on kuitenkin niin, että jostain on luovuttava, että jotain uutta voi tulla tilalle. Ja ei kai kukaan estä minua viemästä sinne omaa kukkaa, jos siltä tuntuu.
