Pidin eilen Helsingin Valkonauhalle työpajan, jossa työstettiin omia haaveita, voimavaroja ja itsetuntemusta. Työpajan tarkoituksena oli, että jokainen sai askarrella itselleen unelmien aarrekartan tai voimavarapuun.
Kävin itse syksyllä sellaisen hyvinvointikurssin, josta sain paljon työkaluja arkeen ja jaksamiseen. Siellä käytiin läpi myös tämä voimavarapuu -tehtävä, ja jotenkin koin, että halusin jakaa sitä eteenpäin. Sen tekeminen vaatii kuitenkin hieman itsetutkiskelua ja ajatustyötä, joten sen vuoksi otin työpajaan mukaan myös unelmakartan. Sen tekeminen on rennompaa, jos ei halua syvällisiä asioita.
Voimavara-ajattelu on työkalu arkeen ja oman jaksamisen tukemiseen. Mistä saan energiaa ja mikä sitä vie. Puun askartelu sai itselläni valtavasti oivalluksia aikaan ja sen tekeminen vei ikään kuin mennessään. Puussa on eri osioita - juuret, runko, oksat, lehdet ja putoavat lehdet, joista jokainen edustaa eri asioita. Itse laitoin puun juurelle myös myös puolukanvarpuja ja muita kuvastamaan sitä, että vaikka se puu välillä horjuu ja kaatuu jopa kokonaan, niin aina sieltä nousee myös jotain uutta.
Koska olin jo tehnyt voimavarapuun, niin askartelin eilen työpajassa unelmakarttaa. Olin aloitellut sitä jo tammikuussa, mutta se oli pahasti kesken. Välillä erinnäisten projektien saattaminen loppuun voi olla hieman haastavaa, mutta aina tulee se hetki, kun lopulta onnistun. Työpajan ohjaamisen lomassa minulla oli aikaa tarttua tähän ja vihdoin sain sen valmiiksi.
Unelmakarttaan kerätään lehtileikkeistä sanoja, lauseita tai kuvia, joita haluaisit elämääsi. Asioiden visualisointi voi auttaa menemään kohti tavoitetta, mutta tavallaan tämä on myös todella terapeuttista tehdä tällaista. Voi pysähtyä sen äärelle kuka olen, mitä haluan ja minne olen matkalla. Olen tehnyt näitä elämässäni pari kertaa aiemminkin ja aina sieltä on asioita toteutunut.
Tällä kertaa unelmakarttaan päätyi unelmien lisäksi myös pieniä voimalauseita itselleni. Laitoin kartan vaatehuoneen oveen, jotta näen sen joka aamu, kun etsin itselleni vaatteita. Ja kuten ehkä huomaattekin, kartan alanurkka on tyhjää täynnä. Se ei kuitenkaan ole kesken, vaan tuntui vain jotenkin siltä, että se piti jättää avoimeksi jollekin. Jollekin, mistä en vielä tiedä.
