Kaunis ja keskeneräinen

Meillä oli tällä viikolla jälleen Helsingin Valkonauhalla Unelmakartta -työpaja. Olen toiminut näissä työpajoissa ohjaajana ja edellinen vastaava pidettiin viime keväänä.

En ole yleensä itse tehnyt unelmakarttoja näin usein, mutta siinä se syntyi ihan ohimennen muiden kanssa lehtiä selaillessa. Paljon samaa pääsi paperille asti kuin viime vuonna - rakkaudenkaipuuta, koirahaaveita ja Pariisi. Haaveiden lisäksi huomasin jo viimeksi, että mieleni haki sinne joukkoon myös lausahduksia ja ajatuksia siitä, miten haluaisin ihmisten puhuvan minulle tai miten toivoisin itseni puhuvan itselleni. Tämä linja jatkui myös tällä kertaa, ja lisäksi huomasin löytäväni lauseita, jotka liittyvät miehen kuoleman jälkeiseen aikaan. Alitajuisesti siis käsittelen sitä edelleen melko voimakkaasti.

Tämä aarrekartta pääsi vaatehuoneen oveen edellisen alle. Ehkä ensi keväänä ylempi uudistuu, sitten seuraavana keväänä alempi ja näin sykli on valmis. Koska itse uudistun kuitenkin tässä matkallani koko ajan. 

Sanat löytävät toisten luo

Olin eilen illalla pitkästä aikaa runoilemassa. Tikkurilan kirjastolla järjestettiin Mikael Agricolan päivän kunniaksi open mic ja päätin lähteä seikkailulle.

Olen nyt reilun vuoden käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti näissä illoissa, mutta olen oikeastaan aina ollut saman järjestäjän pitämissä tilaisuuksissa. Päätin hypätä tuntemattomaan ja lähteä kohti uutta, koska itsensä haastaminen kuulemma kannattaa. On nimittäin aivan eri asia lähteä esiintymään tuntemattomalle yleisölle, kuin mennä paikkaan, jossa jo tuntee muitakin osallistujia.

Tämä kannatti, sillä minut ja runoni otettiin ilolla vastaan! Paikan päällä oli ihanan lämmin ja hyväksyvä ilmapiiri, kuten muissakin illoissa, joihin olen osallistunut. Oli kuitenkin kiva nähdä ja kuulla uusia ihmisiä, ja näin omakin kirjoittaminen vahvistuu. Tällä tavoin tekstini myös tulevat useamman ihmisen tietouteen, sillä sehän runoudessa on yksi parhaimmista asioista - sanat löytävät toisten luo.

Paikalla oli eilen niin vähän ihmisiä, että pääsin mikkiin käsiksi kahdesti, ja lausumisen lisäksi keskustelimme myös yleisesti runoudesta ja taiteesta. Sekin oli mukavaa vaihtelua, sai jakaa ajatuksia siitä, miksi on päätynyt kirjoittamaan ja mistä aiheet kumpuavat.

Jotkut meistä näkevät maailman valokuvina tai maalauksina, mutta minä näen kaiken runoina. Nappaan ajatuksia ja sanoja ympäristöstä, kaikesta mitä näen, kuulen ja koen. Yksi kirjoitustapani on, että saatan kuulla jonkun inspiroivan lausahduksen kadulla tai nähdä kuinka joku juo litran piimää lähibussissa, ja lähden rakentamaan kokonaisuutta siihen ympärille. Rakastan sitä, että koko elämä voi olla runoa. 

Eilisilta sain minut myös laittautumaan pitkästä aikaa, ja sekin tuntui niin hyvälle! Olen ylpeä itsestäni, että menin. Sain vahvistusta sille, että olen oikealla tiellä ja teksteistäni pidetään. 

Henkilökohtainen ruokavallankumous

Pinaatti on uusin henkilökohtainen ruokavallankumoukseni. Olen kyllä aiemminkin syönyt pinaattikeittoa ja -lättyjä, mutta en ole oikein uskaltautunut kokeilemaan itse. Kerran olen joskus tehnyt itse pinaattikeittoa, mutta se ei mennyt jatkoon. 

Eineskeitossa on kuitenkin se ongelma, että yksi on vähän liian vähän ja kaksi on liikaa. Itsetehtynä keitto tulee myös edullisemmaksi ja keiton paksuutta on helppo säädellä. Joskus teen vähän löysempää, jotta sen voi vain juoda ja joskus sitten paksumpaa, jos haluaa lusikoida munien kanssa. Pinaattikeitto on nimittäin loistava juotava niihin päiviin, kun mikään ei maistu.

Pysyttelen vielä turvallisesti pakastepinaatissa, koska se on mukavan mössöä koostumukseltaan. Olen kai jotenkin ajatellut, että kaupan pinaattikeitossa on pinaattia vain häivähdys, eikä se siksi maistu siinä. Tein pinaattikeittoa itse, ja häkellyin kun se pinaatti olikin ihan hyvää! Juurikin se pinaatin maku oli se maku, josta keitossa tykkään, joten laitoin sitä heti tuplaten ohjeeseen nähden. Kokeilin jo kerran tehdä myös pinaatti-kanapastaa - katsotaan mihin kaikkeen pinaatti vielä tulevaisuudessa taipuukaan! 

Gluteeniton pinaattikeitto on helppo valmistaa. Kuumennat vain maidon kiehuvaksi, lisäät pinaatit ja suurustat maissitärkkelyksellä. Lopuksi vähän mausteita ja maukas keitto on valmis. Pinaattikeiton kanssa kuuluu tietysti keitetty kananmuna, ja jälkkäriksi sopii hyvin tämä gluteeniton pannari. 

Gluteeniton pinaattikeitto

1 l Kiehu -maitoa

300 g pakastepinaattia

4-6 rkl maizenaa

1 tl suolaa

0,5 tl sokeria

ripaus valkopippuria

Laita maito ja pinaatit kattilaan, kuumenna kiehuvaksi. Ole tarkkana, maito kuohuu helposti yli kiehuessaan. Tee maizenasta ja vesitilkasta seos, ja kaada se ohuena nauhana keittoon koko ajan sekoittaen. Kiehauta. Lisää tarvittaessa suurustetta. Mausta ja maista! 

Kirje Taivaaseen

Tänään on syntymäpäiväsi, olisit täyttänyt 38-vuotta. Toivottavasti siellä Taivaan kodissa on keitetty hyvät kakkukahvit.

Tämä on jo kolmas syntymäpäiväsi, jota juhlit sillä puolen. En tiedä missä olen menossa suruni kanssa, tai oikeammin en tiedä onko surua. Ehkä olen vain mennyt eteenpäin ja oppinut elämään asian kanssa. Mikään ei tuo sinua tai entistä elämääni takaisin, mutta totuus on, että meidän elävien on pysyttävä täällä elävien maassa ja jatkettava.

Tänä keväänä olen useamman kerran havahtunut siihen, että pyörittelen vasemman nimettömän sormusta. Tosin sormukset eivät ole olleet sormessa yli vuoteen, mutta jotenkin se tulee lihasmuistista. Olemattoman sormuksen pyörittely on saanut minut kuitenkin melko hämilleni.

Hautakin on muuttunut kolmessa vuodessa melkoisesti. Silloin en tiennyt mistä aloittaa, mutta ihan hyvin olen mielestäni selviytynyt siitäkin. Hautasi on aina ollut siisti ja kaunis, ja tulee aina olemaan. Käyn kanssasi välillä keskusteluja, ja toisinaan mietin kuinka katsot ja pyörittelet päätäsi kun yritän saada vanhan tietokoneesi toimimaan. Tänä talvena sekin taisi sammua viimeisen kerran, ja niin ne punaiset langat luoksesi vähenevät pala palalta.

Aika ilman sinua on mennyt nopeasti. Toisaalta taas muistan sen kaiken kuin eilisen. Sinun lähtösi jälkeen kuolema ei ole enää pelottanut minua. Lapsena pyhäkoulussa kerrottiin hohtavan valkoisesta, kirkkaasta ja kuulasta taivaasta, jossa ei ole kipua tai sairautta. Minun taivaassa on tarjolla ikuinen aamiainen, sinne on ovi auki kissoille ja koirille, uskotuille ja uskomattomille, kärsiville ja kärsimättömille. Siellä ei ole häpeää omasta tai muiden peilikuvasta, ei aamulääkkeitä eikä pakotetta lähteä ulos ovesta. Minun taivaassa voi valvoa yöt ja nukkua päivät. 

Ja sinä odotat minua siellä, sitten kun aika on.