Tänään on syntymäpäiväsi, olisit täyttänyt 38-vuotta. Toivottavasti siellä Taivaan kodissa on keitetty hyvät kakkukahvit.
Tämä on jo kolmas syntymäpäiväsi, jota juhlit sillä puolen. En tiedä missä olen menossa suruni kanssa, tai oikeammin en tiedä onko surua. Ehkä olen vain mennyt eteenpäin ja oppinut elämään asian kanssa. Mikään ei tuo sinua tai entistä elämääni takaisin, mutta totuus on, että meidän elävien on pysyttävä täällä elävien maassa ja jatkettava.
Tänä keväänä olen useamman kerran havahtunut siihen, että pyörittelen vasemman nimettömän sormusta. Tosin sormukset eivät ole olleet sormessa yli vuoteen, mutta jotenkin se tulee lihasmuistista. Olemattoman sormuksen pyörittely on saanut minut kuitenkin melko hämilleni.
Hautakin on muuttunut kolmessa vuodessa melkoisesti. Silloin en tiennyt mistä aloittaa, mutta ihan hyvin olen mielestäni selviytynyt siitäkin. Hautasi on aina ollut siisti ja kaunis, ja tulee aina olemaan. Käyn kanssasi välillä keskusteluja, ja toisinaan mietin kuinka katsot ja pyörittelet päätäsi kun yritän saada vanhan tietokoneesi toimimaan. Tänä talvena sekin taisi sammua viimeisen kerran, ja niin ne punaiset langat luoksesi vähenevät pala palalta.
