Viime postauksessa kerroin Plantagenista löytyneestä yllätyksestä ja sen aika koittikin jo paljon nopeammin kuin olin ajatellut. Päätimme nimittäin tänä kesänä kokeilla perunan viljelyä parvekkeella ja haimme Plantagenista siemenperunaa. Ostimme siis kaksi 50 litran kasvatussäkkiä, siikli siemenperunoita sekä Plantagenin kylvömultaa, jota myyjä suositteli perunalle. Mutta voi pyhä sylvi, saisiko multaa jonkun lava-autollisen, kiitos! Olemme käyttäneet jo lähemmäs 100 litraa, ja omat taimet ovat vielä sisätiloissa. Huoh.
Laitoimme myös helmikuun lopulla itämään omaa annabelle perunaa ja kylvimme nekin tänään. Niihin oli tullut ihan nätit idut, mutta en tiedä onko ne silti kelvollisia kasvamaan. Ehkä tein jotain väärin. Tuo kokeilu ei kuitenkaan maksa mitään, niin miksipä emme yrittäisi. Siellä ne nyt ovat, parvekkeella tuottamassa meille maukasta kesäperunaa suoraan mullasta kattilaan. Jännittävää nähdä, että onnistuuko tämä.
Ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka olen perunanviljelijän tytär, niin ei tämä taito kyllä ole mitenkään verenperintönä tullut isältä tyttärelle. Jouduin nimittäin soittamaan kotipuoleen heti Plantagenreissun jälkeen ja kysymään kaiken mahdollisen. Minulla on nyt kaikki tarvittava, mutta kuinka tästä eteenpäin? Milloin istutan ne? Kuinka syvälle ne istutetaan? Sain neuvoksi, että voin kylvää perunani jo nyt istutussäkkeihin ja kylmän yön koittaessa levittää päälle vain ohuen peiton. Säkkien alle laitoin vielä varmimmaksi vakuudeksi räsymaton, ettei kivilattia uumaa liian kylmää. Päälle kaadoin vettä ja nyt vain odotan. Kasvakaa hyvin, pikkuiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti