Joka syksy koittaa se sama hetki. Yhtäkkiä havahdut, että taas on tullut aika uppotua viikoksi Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalien syleilyyn. Ennen luulin, että siellä näytetään vain todella outoja leffoja, mutta miehen myötä olen uskaltautunut paikanpäälle itsekin ja olen oppinut miten homma toimii.
Aluksi silmiesi edessä on lähemmäs sata elokuvaa, joista tulisi valita mieluisimmat. Teet listan, johon päätyy noin 40 kiinnostavaa leffaa ja lopulta karsit niistä sarjalipulla ostettavat 11 parasta elokuvaa katsottavaksi. Ensin pitää saada kaikki elokuvat järjestykseen ja aikataulutettua, sitten lippuja varatessa odotat jännityksellä onko haluamasi liput jo loppuunmyyty ja jos on, täytyy olla vaihtoehto B heti takataskussa. Tämän jälkeen istut päivittäin elokuvissa etkä koskaan voi tietää mitä sieltä tulee. Elokuvista kirjoitetut kuvaukset eivät ehkä aina täsmää ja saatat istua kaksi tuntia elokuvassa miettimässä, että mitä ihmettä oikein olet katsomassa. Useimmiten elokuvat ovat kuitenkin vaikuttavia ja kiinnistavia, sillä niitä et välttämättä näe enää.
Tältä vuodelta rakkaus ja anarkia on minun kohdaltani jo ohitse, sillä kävin katsomassa 11 elokuvaa kuudessa päivässä. Huomenna uppoudun siivoamiseen, kun sellaiseen on taas vihdoin aikaa. Festivaalien ajaksi voit nimittäin unohtaa muun elämän - elät pakastealtaiden thaikuutioilla, näet aviomiehestä vilauksen aamuin illoin ja huomaat, ettei pyykkikone toiminutkaan itsekseen. Ja nautit silti joka hetkestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti