Omaa aikaa

 

Tiedättekö, että olen haaveillut ihanan pehmeästä tekoturkiksesta jo vuosia? Tänä syksynä vihdoin löysin juuri sopivan ja eilen oli täydellisen kirpakka syyssää, jotta sain pukea sen päälle ensimmäistä kertaa. Tykästyn takkiin joka hetki vain enemmän ja enemmän, ja vaikka se ei ole mikään ihan perus arkitakki, niin on sillekin oma aikansa ja paikkansa. Pidän tätä kun haluan tuntea oloni hienostuneemmaksi, kun olen lähdössä tyttöjen kanssa ulos tai jos on jokin tilaisuus tai juhla, johon se sopii. Eilen ostin vielä takkiin sopivan vaalean huivin, sillä totesin, ettei tuo korkea kaulus kuitenkaan riittänyt Helsingin tuuliin. Vielä kun löytäisi asuun sopivat kengät, niin kaikki olisi hyvin. Valitettavasti yhdetkään kauniit nilkkurit eivät vain sovi jalkaani, vaikka olen katsonut vähintäänkin kaikki nettikaupat läpi.

Eilen otin hieman sitä kuuluisaa omaa aikaa ja lähdin pitkästä aikaa keskustaan kaupoille. Ensin kiersin Hakaniemen hallin kautta, sillä hallin gluteeniton Keliapuoti on nykyään yksi suosikkikaupoistani. Hallilta suuntasin Stockmannille, jonne minulla oli käytettävänä lahjakortti, jonka sain kolmekymppislahjaksi. Kortin olemassaolo ja sen umpeutumispäivä stressasi lompakossani, joten halusin päästä siitä kerralla eroon - ja sehän ei ollut ongelma! Stockmannilla on ihan kiva shoppailla, mutta se ei vain useimmiten sovi budjettiimme. Onneksi siis oli lahjakortti.

Ennen shoppailuja tarvitsin hieman ravintoa, joten suuntasin määrätietoisesti Stockmannin ylimpään kerrokseen. Arvasin, että siellä on rauhallisempaa ja turvallisempaa, kuin monessa muussa keskustan kahvilassa. Ja olin oikeassa, pöydät olivat hyvän välimatkan päässä toisistaan, ja väkimäärä oli vähäinen.

Fazerin kahvilasta sai tilattua minkä tahansa valikoimassa olevan leivän gluteenittomana, ja tuosta hetkestä alkaen siitä tuli minun lempikahvilani. Yleensä gluteenittomana vaihtoehtona löytyy vain jokin yksi tuote tai salaatti, joten tämä oli mukavaa vaihtelua. Siltä seisomalta tilasin katkarapuleivän gluteenittomana sekä palan painikkeeksi pienen pullon roseviiniä. Leipä oli superherkullinen ja juuri täydellinen siihen hetkeen. Joskus on ihan hyvä hemmotella vähän itseään, istua alas ja jutella kaverin kanssa - edes puolen tunnin verran. Suosittelen sinuakin muistamaan, että vaikka korona jyllää, voi elämästä nauttia ja asioita voi tehdä turvallisesti. Kaikesta ei tarvitse luopua, vaikka tilanne onkin toisinaan kaaottinen. Rajoitusten ja suositusten kanssa on vain pakko oppia elämään, ei lopettaa elämistä.