perjantai 2. lokakuuta 2020

Pisaran malliset mukulat


Eilen kalenteri vaihtui lokakuulle, ja tänään koitti sadonkorjuu. Laitoimme keväällä parvekkeelle kaikennäköistä kasvillisuutta ja nyt olisi aika summata yhteen, että miten meni. Siellähän siis kasvoi tänä kesänä kurkkua, porkkanaa, yrttejä sekä maa-artisokkaa. 

Kaikki istutetut yksilöt tulivat iloisesti pinnalle ja sato vaikutti mahtavalta, niin kuin aina alussa. Parin viikon jälkeen pikkuruiset porkkanan alut kuitenkin tuupertuivat yksi toisensa jälkeen sekä toinen kurkun taimi kuoli melkein heti kättelyssä. Porkkanasadon istutimme uudelleen, ja sillä kertaa ne eivät tulleet edes pinnalle - yhtä urheaa lukuunottamatta. Mies kasteli ja varjeli tuota porkkanaa koko kesän, ja tässä lopputulos! Pieni porkkanantynkä suuren naatin kera. Meistä ei siis tule ainakaan porkkanafarmareita.

Jäljelle jääneen kurkun alkutaival oli lupaava ja kauniita kukkiakin tuli yksi toisensa jälkeen. Heinäkuun alussa saatiin yksi reilun kokoinen ja erittäin herkullinen kurkku, joka jäikin sitten kasvukauden ainoaksi. Lannoituksesta huolimatta yksikään kukka ei tehnyt enää hedelmää, vaan kurkun taimi kasvoi vain pituutta. En tiedä missä meni vikaan, sillä mieluusti olisin ottanut useammankin kurkun naposteltavaksi. 




Paras sato saatiin ehdottomasti maa-artisokasta. Maa-artisokka lähti kokeiluun, koska sen kerrottiin kasvavan lähes missä tahansa, ilman sen suurempia hoitotoimenpiteitä, ja se todellakin kasvoi kuin itsestään vain vedellä ja pienellä lannoituksella. Lisäksi se antoi lopuksi myös olosuhteisiin nähden hyvän sadon, ja jos olisi kyseessä avomaa, niin olisin laittanut näistä pienimmät heti takaisin maahan ja näin satoa saataisiin taas automaattisesti ensi vuonna. En kuitenkaan jaksa koko syksyä ja talvea paapoa niitä parvekkeella, niin istutan uudet sitten taas keväällä. Tarvitsemme kyllä myös lisää istutussäkkejä, jotta saamme ensi syksynä entistä muhkeamman sadon! 

Maa-artisokkahan säilyy parhaiten maassa, eli jos sinulla tosiaan on mahdollisuus, niin pidä ne maassa kunnes tarvitset niitä. Se ei säikähdä pakkastatakaan, eli voit kaivaa niitä ruokapöytään vaikka jouluaattona. Parvekkeella on kuitenkin vähän toinen juttu, kun kastelusta pitäisi huolehtia läpi syksyn. Siksi nostimme nyt ne kaikki, sillä säilyy ne jääkaapin vihanneslokerossakin pahvipussissa muutamia viikkoja. Nämä ovat muuten myös tosi kauniita, vähän tuollaisia pisaran mallisia mukuloita. En tiedä onko tämä muoto jokin erityinen lajike, vai vaan sattumaa. 

Sadonkorjuun jälkeen tein varsinaisen sadonkorjuuaterian - sulatejuustolla ja luumuilla täytettyjä possurullia, uunissa paahdettuja oman parvekkeen maa-artisokkia ja ihanaa kotimaista myskikurpitsaa. Aika mahtava päivä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti