Joulun uudet tuulet

Joulu alkaa olla tältä vuodelta taputeltu. Toivon hartaasti, että tämä oli viimeinen joulu, jonka vietän yksin. Itsehän kyllästyin tänä vuonna joulun viettoon ja odotukseen jo viime viikolla, kun otin kuusen ja muut vähät koristeet pois. Heti tuli paljon kotoisampi fiilis, kun sai pöydälle ruusuja kuusen tilalle. Ainoa panostus joulun koristeluun on nuo punaiset ruusut ja niihin sopivat astiat. Joulu on tunne, ei koristeita. 

Aattona ainut perinteeni on käydä haudalla. Vien sinne punaisia ruusuja sekä kynttilän, oli sää sitten mikä tahansa. Onneksi haudalla oli pieni lumikerros jäljellä. Tuntui jotenkin jouluisemmalta. 

Vaikka minulla on nyt uusi ihmissuhde, niin ei se tarkoita, että mennyt avioliittomme olisi yhtään vähäpätöisempi tai että unohtaisin kaiken. Oikeastaan toivon, ettei kenenkään tarvitsisi edes ajatella sellaista. Aion kaikesta huolimatta jatkaa haudalla käymistä ja huolehtia haudan siisteydestä. 

Viime viikolla otin sormukset kokonaan pois. Kesän alussa vaiheilin, että mitä pitäisi tehdä, ja silloin päädyin siihen, että siirsin sormukset toisiin sormiin. Tiesin, että otan ne pois, kun aika on oikea, ja nyt se oli. Ei tuntunut uutta kumppania kohtaan reilulta pitää niitä sormissa ja tavallaan tuntui myös, että on aika päästää irti menneisyydestä. Ei unohtaa, mutta siirtyä eteenpäin. 

Haudalla oli kaunista, mutta näin jouluisin en saa siellä samaa rauhaa kuin muulloin. Ehkä siksi, että siellä on niin paljon ihmisiä ja hälinää. Haluan myös viedä uuden kumppanin käymään haudalla mahdollisimman pian, se olisi minulle tärkeää. 

Hautausmaan jälkeen kävimme Taiston kanssa päiväkävelyllä. Vaikka lumen kauneus ja valkeus toisi jouluista tunnelmaa, niin toisaalta oli aika kiva, ettei sitä ollut, jotta pääsi paremmin liikkumaan. En muista milloin olisin päässyt jouluna Taiston kanssa kunnon lenkille.

Loppuilta menikin sitten herkutellen ja lahjoja availlen. Katsoin pari jouluelokuvaa ja tietysti Samu Sirkan joulutervehdyksen. 

Vaikka vietänkin joulua lähinnä yksin, niin haluan silti laittaa ja syödä jouluruokaa. Minun joulupöytääni kuuluu graavilohta, sillejä, rosollia, kinkkua sekä maksa-, peruna- ja bataattilaatikkoa. Kalojen kanssa pitää olla saaristolaisleipää ja keitettyjä perunoita. Uutena tulokkaana oli tänä vuonna avustajan tekemä lohimousse, josta taitaa tulla kyllä itsellekin uusi vakio. 

Ruoan lisäksi tykkään, että on juustoja. Leivonnaiset rajasin tänä vuonna vain torttuihin ja pipareihin, sillä ei niitä kakkuja ja pullia ikinä jaksa kuitenkaan syödä. Suklaata pitää tietysti olla, ja sitä syödään, vaikkei niin jaksaisikaan. 

Ja niin se joulu taas oli ja meni. Niin kuin joka vuosi. Eläimetkin saivat lahjoja ja yltäkyllin herkkuja. Joulu on kohdallani jo virallisesti ohi ja huomenna murunen saapuu. Asiat eivät voisi olla juuri nyt kovinkaan paljoa paremmin.

 Toivottavasti sinäkin vietit joulua haluamallasi tavallasi.

Kiitollinen, siunattu, onnellinen

Tiedättekös. Minulle on sattunut kohdalle aivan valtava onni. Olen löytänyt elämääni ihmisen. Minulla on uusi parisuhde. Tasa-arvoinen ja tasapainoinen. Hellittelyä, hempeilyä, naurua ja yhteisten muistojen luomista.

Olen viimeiset kolme päivää viettänyt aivan ihanilla treffeillä. En ikinä uskonut, että netin kautta voisi oikeasti tavata jonkun, mutta nyt olen valmis myöntämään, että se voi olla mahdollista. 

Haluan pitää hänen henkilöllisyytensä vielä salassa, koska kunnioitan hänen yksityisyyttään, joten sen vuoksi en vielä voi laittaa tämän jutun oheen ihania yhteiskuviamme. Mutta hänen kanssaan tunnen oloni turvalliseksi, hyväksytyksi ja riittäväksi. Hän kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä ja hän näkee minut kokonaisena. En voisi toivoa mitään enempää. 

Tämän viikonlopun vietimme elokuvissa, illallisilla, kaupungilla kierrelen. Kävimme romanttisella iltakävelyllä ja puhuimme paljon. Saamme toisemme nauramaan, muttei ole myöskään mikään ongelma puhua oikeista asioista niiden tarvitsemalla vakavuudella. Kaikki on jotenkin niin luontevaa ja aitoa. En tarvitse loputtomia pilvilinnoja, sillä hän ehtii rakentaa asiat minulle jo ennen, kuin ehdin edes haaveilla. 

Minulla on hyvä tunne tästä kaikesta, ja vaikka toivonkin, että kaikki tämä on tullut jäädäkseen, niin haluan kuitenkin nyt vain elää tässä hetkessä. Nauttia siitä kihelmöivästä onnen tunteesta, joka valtaa kehoni aina kun hän koskee minua. Haluan nauttia niistä hetkistä, kun hän tuijottaa minua loputtoman ihastuneesti. Tulevaisuus tulee, teinpä sitten mitä tahansa. Siksi ei auta murehtia tai miettiä, pitää vain luottaa ja antaa elämän kannatella. Elää hetki kerrallaan ja antaa toiselle syy tehdä samoin. 

Mutta juuri nyt oloni on kokonaisvaltaisen kiitollinen, siunattu ja onnellinen. 

Pieni, mutta jouluinen

 

Joulu on jo aivan kohta täällä, joten lienee aika esitellä tämän vuoden kuusi. Koska Neponen asuu kuusen paikalla, niin tänä vuonna piti tyytyä astetta pienempään yksilöön.

Tänä vuonna minulla on siis vain pieni pöytäkuusi, mutta oikeastaan sekin on aika kiva. Sitä on helppo siirrellä eikä se vie loputtomasti tilaa. Löysin tämän joulukuusen Clas Ohlsonilta, ja vaikka mukana tuli valot ja koristeet, niin tein siitä silti itseni näköisen.

Tänä jouluna en halua mitään joulunpunaista, vaan olen integroinut joulun vaaleanpunaiseen sisustukseeni. Laitoin kuuseen valmiina olevien valojen lisäksi tuollaiset pienet pallovalot ja koristeiksi ostin pieniä, vaaleanpunaisia palloja. Kultainen helminauha tuli kuusen mukana, samoin latvatähti. Tykkään siitä, että tähdessäkin on valot.

Tämä ja hyasintit tuovat juuri sopivasti joulun tuntua kotiini. Minulla ei ole joululta suuria odotuksia, aion syödä hyvin ja käydä haudalla. Katselen tuttuja jouluelokuvia konvehtirasian kanssa ja toivon, että vielä tulee se joulu, kun kuulun jonnekin. 

Uskon, että joulunpyhien koittaessa vaihdan kuusen punaisiin ruusuihin - sillä niitä vien myös haudalle.

Eripariset hyllyt

Kun Neponen tuli elämääni, niin kodin järjestystä piti suunnitella vähän uudelleen. Häkki ei ollut hyvä siinä mihin sitä ensin suunnittelin, joten käänsi olohuonetta hieman ympäri.

Siirsin keittiöseinältä vitriinin toisen vitriinin viereen. Tätä ratkaisua suunnittelin jo alun alkaenkin, mutta jotenkin en halunnut peittää vaaleanpunaista seinää liikaa. Mutta nyt kun kaapit ovat vierekkäin niin tuntuu, että näin sen kuuluikin olla. Vaaleanpunainen seinä näkyy silti.

Pupun tukikohdan päälle jäi todella avoinainen seinä, johon oli saatava avohyllyjä. Selasin koko netin läpi löytääkseni haluamani, ja törmäsin ideaan, jossa hyllyt olivat eri pituisia. Se herätti kiinnostukseni, ja suuntasin Ikeasta hakemaan ihan tavalliset valkoiset avohyllyt. Kannattimiksi otin metalliset tuet, sillä ne tuntuivat jotenkin luotettavimmilta, kun halusin laittaa hyllyille kasveja.

Nyt kun on avohyllyt, niin sain vihdoin runokirjojakin esille. Kirjat tekevät olohuoneen tunnelmasta jotenkin kotoisamman ja pehmeämmän. Ja tykkään ihan todella paljon tuosta hyllyjen eriparisuudesta! Näin hyllyjen väliin jäi tilaa korkealle kasville tai joskus siihen voi laittaa vaikka lampun. Sain myös vihdoin kaivettua Eiffel-tornit muuttolaatikosta esille ja hääkuvalle oli myös luonteva paikka hyllyllä. Joulun ajaksi ripustin vielä pienet valot, enkä voisi olla tyytyväisempi. 

Sisustaminen on ihanaa, mutta pakko myöntää, että pian tämä koti alkaa kyllä olla mallillaan.

Joulupotretit

Se olisi taas aika perinteisten lemmikkien joulupotrettien! Tänä vuonna oli jälleen kaksi ihanaa karvatassua kuvattavana, kun viime jouluna oli vain yksi.

Tein puiseen laatikkoon tunnelmallisen asetelman valoineen ja koristeineen. Olen nähnyt vastaavanlaisen idean jossain, mutta se oli tehty pahvilaatikkoon. Minulla ei ollut riittävän isoa pahvilaatikkoa, joten sovelsin ja siitä tuli oikein rustiikkisen kaunis.

Uskon, että Taisto tietää jo, että mistä on kyse, kun alan virittelemään kuvauspaikkaa ja kameran jalustaa paikoilleen. Neposen kanssa piti olla vähän luovempi, mutta söpöjä kuvia siitäkin tuli. Ja tuo yhteiskuva, ah, se sulattaa sydämeni. Taisto on niin hieno poika, ja tietää, että pupu on kaveri eikä lounas. Ja että kuvissa pitää näyttää nätiltä.

Näistä kuvista saan sitten ensi jouluna taas teetettyä joulukortit!