Joulun uudet tuulet

Joulu alkaa olla tältä vuodelta taputeltu. Toivon hartaasti, että tämä oli viimeinen joulu, jonka vietän yksin. Itsehän kyllästyin tänä vuonna joulun viettoon ja odotukseen jo viime viikolla, kun otin kuusen ja muut vähät koristeet pois. Heti tuli paljon kotoisampi fiilis, kun sai pöydälle ruusuja kuusen tilalle. Ainoa panostus joulun koristeluun on nuo punaiset ruusut ja niihin sopivat astiat. Joulu on tunne, ei koristeita. 

Aattona ainut perinteeni on käydä haudalla. Vien sinne punaisia ruusuja sekä kynttilän, oli sää sitten mikä tahansa. Onneksi haudalla oli pieni lumikerros jäljellä. Tuntui jotenkin jouluisemmalta. 

Vaikka minulla on nyt uusi ihmissuhde, niin ei se tarkoita, että mennyt avioliittomme olisi yhtään vähäpätöisempi tai että unohtaisin kaiken. Oikeastaan toivon, ettei kenenkään tarvitsisi edes ajatella sellaista. Aion kaikesta huolimatta jatkaa haudalla käymistä ja huolehtia haudan siisteydestä. 

Viime viikolla otin sormukset kokonaan pois. Kesän alussa vaiheilin, että mitä pitäisi tehdä, ja silloin päädyin siihen, että siirsin sormukset toisiin sormiin. Tiesin, että otan ne pois, kun aika on oikea, ja nyt se oli. Ei tuntunut uutta kumppania kohtaan reilulta pitää niitä sormissa ja tavallaan tuntui myös, että on aika päästää irti menneisyydestä. Ei unohtaa, mutta siirtyä eteenpäin. 

Haudalla oli kaunista, mutta näin jouluisin en saa siellä samaa rauhaa kuin muulloin. Ehkä siksi, että siellä on niin paljon ihmisiä ja hälinää. Haluan myös viedä uuden kumppanin käymään haudalla mahdollisimman pian, se olisi minulle tärkeää. 

Hautausmaan jälkeen kävimme Taiston kanssa päiväkävelyllä. Vaikka lumen kauneus ja valkeus toisi jouluista tunnelmaa, niin toisaalta oli aika kiva, ettei sitä ollut, jotta pääsi paremmin liikkumaan. En muista milloin olisin päässyt jouluna Taiston kanssa kunnon lenkille.

Loppuilta menikin sitten herkutellen ja lahjoja availlen. Katsoin pari jouluelokuvaa ja tietysti Samu Sirkan joulutervehdyksen. 

Vaikka vietänkin joulua lähinnä yksin, niin haluan silti laittaa ja syödä jouluruokaa. Minun joulupöytääni kuuluu graavilohta, sillejä, rosollia, kinkkua sekä maksa-, peruna- ja bataattilaatikkoa. Kalojen kanssa pitää olla saaristolaisleipää ja keitettyjä perunoita. Uutena tulokkaana oli tänä vuonna avustajan tekemä lohimousse, josta taitaa tulla kyllä itsellekin uusi vakio. 

Ruoan lisäksi tykkään, että on juustoja. Leivonnaiset rajasin tänä vuonna vain torttuihin ja pipareihin, sillä ei niitä kakkuja ja pullia ikinä jaksa kuitenkaan syödä. Suklaata pitää tietysti olla, ja sitä syödään, vaikkei niin jaksaisikaan. 

Ja niin se joulu taas oli ja meni. Niin kuin joka vuosi. Eläimetkin saivat lahjoja ja yltäkyllin herkkuja. Joulu on kohdallani jo virallisesti ohi ja huomenna murunen saapuu. Asiat eivät voisi olla juuri nyt kovinkaan paljoa paremmin.

 Toivottavasti sinäkin vietit joulua haluamallasi tavallasi.