Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton

Eilinen oli taianomainen ilta. On eräs asia, joka saa minut aina onnelliseksi. Nimittäin Juha Tapio - oli se sitten levyllä, radiossa tai ilmielävänä. Vaikka viimeksi vannoin, että nyt ei hetkeen, niin kyllä se vaan taas tuntui niin oikealta. Tämän keikan osalta kuvien tekninen toteutus jäi vähän puutteelliseksi, joten kaivoin tähän tekstin jatkeeksi arkistojen kätköistä jokusen otoksen vuosien varrelta. 

Vaikka tie on poikki ja mustat tuulet käy
ja ilomme jo multiin pantu on
Vaikka tie on poikki ja valoa ei näy
et kyyhkyni saa olla toivoton

Moni ei varmaan edes ymmärrä kuinka tärkeä aihe tämä minulle on. Ei ole kyse pelkästään jonkun artistin fanituksesta tai hullaantumisesta, vaan on kyse elämänmittaisesta kumppanuudesta ja avun annosta. Toki minua miellyttää Juha Tapion tavallisuus ja jalat maassa -tyyppinen olemus, eikä ulkonäöstäkään ole haittaa, mutta kyllä se pääpaino on siinä musiikissa. Ja sanoissa. Siksi olen kulkenut tätä tietä nämä vuodet.

Nuorena näin minä unia kauniitakin
Nuorena vielä kun uneksia uskalsin
Kuin haurasta särkyvää aarretta niin pidän sua
Ja mä elämän syrjässä roikkuva voin pelastua

Olin siis juuri joulukuussa Juhan keiklla ja päätin, että nyt voin pitää vähän taukoa. Että juuri nyt Juhalla ei ole livenä minulle mitään uutta annettavaa. Yhtenä iltana kuitenkin eteeni tupsahti mainos Juha Tapion juhlakonsertista, joka koski Kaunis ihminen levyä. Kyseisen levyn julkaisemisesta tuli viime vuoden lopulla kuluneeksi kymmenen vuotta ja tuo levy on se mistä tämä kaikki alkoi. Olin nuori, kipuileva ja itseäni etsivä. Sain lahjaksi Kauniin ihmisen ja parin kerran jälkeen jokin minussa liikahti. Sain kaipaamaani lohtua, ymmärrystä js ennen kaikkea toivoa. Sain lupauksen paremmasta ja uskon siihen, että jossain on jotain minuakin varten. Se olisi voinut olla mikä vain, mutta minulle se oli Juha Tapion musiikki. Sen kanssa olen kasvanut, oppinut, itkenyt ja nauranut. Olen löytänyt siitä kaiken tarvitsemani ja enemmänkin.

Tuonne asti jos pääsen 
Onko helpompi niin 
Tuonne asti jos pääsen 
Onko aikaa ottaa syliin 

Kerro miksi on vaikee 
Olla nyt ja uskaltaa 
Kerro miksi on vaikee
Hengittää

Tuolloin asiaan liittyi myös jonkinlaista häpeää eikä Juha Tapio ollut se sosiaalisesti hyväksyttävin artisti. Niinpä ensimmäiset vuoteni pidin asian omana tietonani, vaikka asia oli itselleni tuolloinkin jo äärettömän tärkeä, ja siinä samalla olin tietysti käymättä keikoilla. Jossain vaiheessa kuitenkin kyllästyin, tulin ulos komerostani ja otin vastaan ne kaikki silmien pyöritykset ja naurun tirskahdukset. Harva ymmärtää vieläkään mieltymystäni, mutta enää minua ei haittaa. Tarvitsen Juha Tapiota, enkä jätä sitä asiaa kenenkään muun mielipiteen vuoksi.

Aamuisin niin tätä rantaa rakastin
illat hiekkateitä joilla kanssas astelin
Nyt liian myöhään mä oppia sen saan
ei rakkaus ollut tulta ainoastaan

Kaunis ihminen on albumi, joka kulkee matkassani vieläkin ja on Juha Tapion albumeista minulle se tärkein. Tästä syystä juuri tämä keikka oli minulle itselleni kovin merkittävä. Pidin heti siitä ajatuksesta, että koko levy esitetään livenä ja lisäksi mainostettiin Juha Tapion kertovan tarinoita laulujen takaa. Tarinoita olisin halunnut kuulla enemmänkin, sillä minusta on aina kiinnostavaa miten laulut ovat syntyneet. Minulle rakkain albumi ja ne muistorikkaimmat kappaleet saivat kyyneleen vierimään poskelle ja voin kertoa, että en ole ennen keikoilla itkenyt. Hetken aikaa vain olin jälleen se eksynyt pieni tyttö, jonka vanhassa mankassa soi cd yhä uudelleen ja uudelleen, soittaen tiensä mieleni joka sopukkaan. Hetken olin se tyttö vailla vastauksia.

Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen
huikaisevaan siniseen korkeuteen
Silmänsä sulkien toivoo ja luulee
nousta ne voi taivaaseen