Vuodenaikaan nähden tänään oli kummallisen lämmin päivä, joten lähdimme koko perheen voimin ulkoilemaan - siis minä, mies ja karvatassu. Minua on koko kesän harmittanut, että on ollut niin kuivaa eikä ole voinut mennä nuotiolle. Mies on myös yrittänyt etsiä tulentekopaikkaa hieman lähempää kotia, mutta joka paikassa on vain grillikatoksia. Olemme siis keväällä viimeksi päässeet nuotioretkelle ja suuntasimme nyt taas Nuuksion tuttuihin maisemiin. Sinne ajaa meiltä yli tunnin, mutta siellä on ihan oikea nuotiopaikka avotulelle. Ja kun tämä alkaa varmaan olemaan syksyn viimeisiä hyviä ilmoja, niin emme jääneet enää odottelemaan.
Nuuskimme nuuksiossa lähes koko päivän ja ehdimme valmistaa ulkona niin aamiaisen kuin päivällisenkin. Heti paikalle päästyämme valmistin trangian pannulla pekonia ja munia, ja voi luoja - se ei ole koskaan maistunut yhtä hyvälle! Aamiaisen syötyämme hörpimme vielä hieman nokipannukahvia ja rentouduimme. Luonnossa on niin ihanan rauhoittavaa ja tekisi varmasti jokaiselle hyvää olla useammin lähellä luontoa. Seurasimme leikkimielistä soutukisaa, iloisia pikku ihmisiä uimassa ja vain olimme. Ilman puhelimia tai sosiaalista mediaa.
Tällä kertaa päätin myös kokata trangialla jotain ihan oikeaa. Ei siis mitään nopeaa retkimuonaa tölkistä, vaan ihan rehtiä kotiruokaa. Niinpä päädyin nakkikeittoon ja sämpylöihin!
Lapsena veljeni partioaikoina hän puhui usein kuinka leireillä paistettiin tikkupullaa ja nyt ajattelin, että voisiko siitä soveltaa tikkusämpylän. Ja voin ilolla kertoa, että kyllä onnistuu! Sekoitin kotona valmiiksi hiivattoman taikinan, ja metsässä vain kieputin sitä tikunpäähän paistumaan. Taikinaan laitoin jauhoja, ruisjauhoja, leivinjauhetta, sokeria, suolaa, kuminaa sekä vettä. Taikinasta tuli melko kumimaista ja venyvää, mutta toisaalta, se ei ainakaan valunut pois tikusta. Sämpylää paistetaan nuotion reunalla 10-15 minuuttia, jonka jälkeen se vain vedetään pois tikusta. Tämä ei ole mitään hätäisen miehen hommaa, kun jokaisen sämpylän joutuu paistamaan erikseen, mutta eihän luonnossa saakkaan olla mikään kiire. Nämä sämpylät eivät ehkä ole maultaan kovin tajunnanräjäyttäviä, mutta valmistustapa onkin tässä se juttu. Voit saada nuotiollakin tuoretta leipää, kun hieman tingit mausta.
Sämpylöiden paistuttua löin keiton tulille, mikä oli aika helppoa, kun olin pilkkonut kaiken kotona valmiiksi. Lisäksi olin pakannut pieneen purkkii tarvittavan määrän mausteita ja ei muuta kuin keitto porisemaan. Olin leikannut perunat ja porkkanat melko pieniksi, joten keitto kypsyi oikeastaan aika nopeasti. Päivällisen nautittuamme lähdimme vielä vähän kävelemään ja lopulta päädyimmekin kävelemään kyytiä vastaan. Mikä ihana päivä!
Trangia tekee minut edelleen niin kovin onnelliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti