sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Kiitollinen, siunattu, onnellinen


Syksyinen sateenropina tanssii ikkunaa vasten ja mieleeni putkahti ajatus, kuinka kaikki onkaan nyt niin tasaista. Olen ensi vuonna kolmekymmentä, olen asettunut aloilleni ja perustanut itseni näköisen perheen. Elämä ei juurikaan tuo eteensä yllätyksiä, mutta onko sen oltava huono asia? 

Nykymaailmassa ihmiset tavoittelevat kokoajan rahaa, ulkonäköä, palkintoja ja arvostusta. Kovin moni ei tyydy siihen mitä juuri nyt osaa tai omistaa, aina on oltava enemmän ja paremmin. Tämän vuoksi haastan teidät kaikki pohtimaan, että onko asia oikeasti niin. Tarvitsetko jotain enemmän vai voisitko olla onnellinen juuri nyt. 

Itse olen äärettömän kiitollinen siitä, että sain pitää isovanhempani elämässäni niin kauan. Kaipaan heitä kaikkia, poisnukkuneita ja kaukana asuvia. Olen kiitollinen, että mummu näki minut hääpuvussani ja olen kiitollinen kaikesta saamastani perimätiedosta. 


Olen äärettömän onnellinen koirastani. Muistan kuinka nuorena haaveilin, että jonain päivänä minulla on oma koira ja sen haaveen myös toteutin. Koira tuo elämään valtavasti iloa, naurua, onnenkyyneleitä ja vastuuta. Ja rakastan kaikkia niitä hetkiä aivan jokaista karvatupsua myöden.

Onnea on myös vakaa taloustilanne ja katto pään päällä. Meillä on koti, vaikkei se se mieluisin tai unelmien täyttymys olekkaan. Tällä hetkellä kuitenkin pidän 70 prosenttisesti kodistamme, ja näin ollen lopetimme myös uuden asunnon etsinnän hetkeksi. Se on oikeastaan melko uuvuttavaa puuhaa, niin siksipä poistin oikotien pikavalinnoista ja katsotaan sitten vaikka joskus keväämmällä uudestaan. Ehkä se tulee vastaan, kun sitä vähiten odottaa.

Olen todella iloinen siitä, että on syksy. Silloin olen eniten oma itseni, niin mieleltä kuin pukeutumiseltakin. Joku päivä olin lähdössä ovesta ulos ja katsahdin peiliin. Totesin vain mielessäni, että "hei, sinä olet tullut takaisin!". 

Minulla on parisuhde, ystäviä, harrastuksia ja unelmia. Ne kantavat pitkälle, ilman sen suurempia tavotteita. En tavoittele rahaa enkä uraa, haaveilen enemmänkin mielen tasaisuudesta ja hyvästä arjesta. Tämä hetki on arvokkaampi kuin se, että mitä on sitten joskus. Tartu siihen. 

1 kommentti:

  1. Ihana kirjoitus! Tuo on niin totta, että tämä hetki on arvokas ja onnen aihe. Kunpa muistaisi arjessakin pysähtyä ajattelemaan sitä!

    VastaaPoista