Saimme anoppipuolelta taginepadan, sillä hän on itse innostunut siitä matkailtuaan maailmalla ja sai meidätkin innostumaan. Myyntipuhe taisi mennä jotakuinkin näin, että "sillä voi tehdä mitä vaan, heittää vaan ainekset pataan ja pata uuniin". Olin vakuuttunut.
Tagine on peräisin Pohjois-Afrikasta, tarkemmin kai Marokosta. Taginella tarkoitetaan sekä tuota pataa että siinä valmistettua ruokalajia. Aito pata on raskasta savea, mutta suomesta saa näitä sähköuuniin ja tiskikoneeseen soveltuvia versioita. Taginea kuuluu hauduttaan pitkään miedolla lämmöllä ja ruoan voi laittaa tarjolle padassa.
Sain heti idean pitaleivistä, joiden sisään teen täytteen taginella. Lähestyin asiaan kanan kautta ja mukaan laitoin myös sipulia, paprikaa ja sen sellaista. Mausteena käytin tulista harissatahnaa, jauhettua korianteria, sarviapilansiemeniä, suolaa sekä hunajaa. Laitoin pataan myös hieman kvinoaa tuomaan ruokaisuutta ja kuivahedelmiä, sekä lopuksi peitin kaiken paseeratulla tomaatilla. Pataanhan ei oikeastaan tarvitsisi laittaa juurikaan nestettä, sillä tonttulakkikannen ideana on pitää ruoka mehevänä. Höyry tiivistyy kannen alla ja valuu takaisin ruokaan, jolloin lisättyä vettä ei oikeastaan tarvita. Tämä on kai kehitetty juuri siksi, että joissain paikoissa on hyvin kuivaa ja vedestä on muutenkin pulaa. Taginen lisäksi meillä oli niitä mainitsemiani pitäleipiä, hummusta, tsatsikia ja vihanneksia. Sitä luuli syövänsä ainakin kaksi leipää, mutta hyvä kun näillä täytteillä jaksoi syödä edes yhden loppuun asti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti