Suomalaisen ruoan merkkipäivä

No niin, se olisi vihdoin aika palata takaisin blogin ääreen. Kirjoitustauko venähti oletettua pidemmäksi, mutta joskus vain käy niin, että elämä ottaa enemmän kuin jaksaisi ja silloin on pakko höllätä jostain. Jossain vaiheessa harkitsin jo blogin lopettamista tai kokonaan uuden aloittamista, mutta sitten ajattelin, että minulla on jo ehkä tietty lukijakunta, niin en viitsi aloittaa ihan alusta. Mutta nyt ei kuitenkaan murehdita enempää, vaan paneudutaan päivän aiheeseen, eli kotimaiseen ruokaan.

Tänään vietetään ensimmäistä kertaa suomalaisen ruoan merkkipäivää ja mikä olisikaan parempi tapa jatkaa tätä blogia. Blogiani seuranneet tietävät, että kotimainen ruoka, sen puhtaus ja lähituotanto ovat minulle sydämen asia. Jos voisin, asuisin omalla maatilalla niin omavaraisesti kuin mahdollista kasvattaen kaikenlaista aina lihasta vihanneksiin, poimisin luonnon herkut talteen ja eläisin muutenkin enemmän luonnon ehdoilla. Unelmanani olisi päästä lähemmäs jotain jo menetettyä, eli elää yhdessä luonnon ja ajan kanssa, ei kiireen ja muovipakkausten keskellä.

Tänään kuitenkin on tämä mahtava päivä ja oikeastaan se ei muuta ruokapöydässämme yhtään mitään. Meillä suositaan aina kotimaista niin pitkälle kuin se on mahdollista, ja tänäänkin vaihdoin kotimaisuuden vuoksi oliiviöljyn rypsiöljyyn ja mozzarellan kotijuustoon. Suolaa, pippureita ja muita mausteita ei toki voi saada kotimaisena, mutta pääraaka-aineet ja lisukkeet voi.

Tämän päivän kunniaksi kutsuin kaverin päivälliselle ja valmistin kaikkea hyvää ja kotimaista. Ruokapöydästä löytyi pieniä tomaatti-kotijuusto leipäsiä, joiden päällä oli parvekkeella kasvatetusta basilikasta tehtyä basilikasuolaa. Alkuun jouduin tekemään melkeinpä puolivahingossa myös pienoisen amuse bouchen eli keittiön tervehdyksen. Jälkiruoasta jäi nimittäin yli raastettua maa-artisokkaa, joten keitin siitä puolikkaan perunan kanssa pienen sosekeiton. Maustoin sen vain kurkumalla sekä suolalla, ja vaikka se syntyi ihan vahingossa, sai se oikein kovasti kehuja osakseen.

Lisäksi oli ihanaa, paistettua kuhaa, sienikastiketta, varrellista parsakaalia ja tietysti uuniperunaa. Mitäpä suomalainen ruokapöytä olisi ilman perunaa ja minusta ehdottomasti parhaiten peruna pääsee oikeuksiinsa uuniperunana, kun rapea, paistunut kuori kätkee sisäänsä kauniin pehmeän sisuksen.

Jälkiruoaksi piti tehdä pieni jälkkärikimara eli tahmeita uuniomenoita, laventeli cremebruleeta sekä maa-artisokkakakkusia. Omenat kuitenkin jäivät pois laskuista, sillä tämän masterchefin aika vain yksinkertaisesti loppui kesken. Maa-artisokkia kävimme kaivamassa miehen isän pihalta ja ajattelin valmistaa viime syksynä ensimmäisen kerran kokeilemaani kakkua, tosin nyt vain hieman tuunasin ohjetta. Jätin pähkinän kokonaan pois, tein ne muffinsivuoissa ja koristeena käytin anopin tekemää kuusenkerkkäsiirappia. Ohjeessahan olisi ollut vaahterasiirappia, mutta se ei ole kotimaista niin halusin keksiä jotain siihen tilalle. Laventelisokeri puolestaan on keittiössäni aivan uusi tuttavuus, joten uskalsin laittaa sitä vain creme bruleen pinnalle. Se ei juurikaan vaniljan ohella maistunut, mutta idea oli ihan hyvä.

Kaikki muu kuvissa näkyvä on kotimaista, paitsi tuo sitruuna - niitä kun ei täällä meillä kasva. Ja en tiedä huomasitko, mutta kahvia ei tällä päivällisellä tarjoiltu laisinkaan. Se kun on aika kaukana kotimaisuudesta.