Ulkomuistista

Piti viikonloppuna pyörähtää Linnanmäen kummituskarkeiloissa, mutta sää ei oikein suosinut. Sen sijaan kävimme tyttöporukalla Starbucksissa nauttimassa syksyn ensimmäiset pumpkin spice latet ja kotona panostin hyvään ruokaan.

Kävimme tuossa kesän lopulla kaivamassa maa-artisokkia appiukon pihalta, enkä ole ehtinyt tekemään niistä tähän mennessä kuin kakkua. Ne olivat onneksi säilyneet ihan uudenveroisina jääkaapin vihanneslokerossa. Kaikki juurekset kannattaaakin aina pakata pahvipussiin ja säilyttää jääkaapin laatikossa, silloin ne säilyy pisimpään. Jos jätät esimerkiksi perunat tai porkkanat muovipussiin, niin sinne ne pehmenevät, kun muovi ei hengitä. Lisäksi perunoita tuo paperisäkki suojaa valolta.

Tänään päätin vihdoin paahtaa maa-artisokkia uunissa, sillä mielestäni paahdettuna ne ovat parhaimmillaan. Kävimme nostamassa niitä aika aikaisin, sillä maa-artisokka on loppusyksyn juttu, mutta ihan syötäviä ne oli silti. Vähän vain pikkuisia, mutta oikeastaan ei sekään niin haittaa, kypsyväthän ainakin nopeammin. Maa-artisokkaa on helppo käyttää, sillä niitä ei tarvitse kuoria, vain huolellinen pesu riittää. Leikkasin niistä joitain huonoja kohtia pois, laitoin ne puoliksi ja sekoitin kulhossa öljyn, suolan sekä rouhitun mustapippurin kanssa. Sitten vain levitin ne uunipellille ja annoin paahtua uunissa ihanaksi. Paahdettuna maku on sellainen pehmeä ja hieman pähkinäinen, mutta jos ne jää yhtään kovaksi, niin siinä vaiheessa se maku ei kyllä päätä huimaa.

Myskikurpitsasta tein sellaista paistosta, jota olen tehnyt viimeksi kaksi vuotta sitten. En tietenkään ollut tajunnut ottaa ohjetta talteen, ja eilen sitten etsin sitä kissojen ja koirien kanssa. Muistin tasan tarkkaan, että se oli Sara la Fountainin ohje Maku -lehdestä ja että lehti on ilmestynyt 2017 syksyllä. Onneksi äidilläni on kaikki Maku -lehdet tallella ja sain viimein ongittua reseptin talteen. Se ei kylläkään auttanut tämän päivän kokkauksissa, sillä ehdin tekemään oman versioni ennen ohjeen löytymistä. Se oli kuitenkin melko lähellä alkuperäistä, muutamaa pikkuseikkaa lukuunottamatta.

Paahdoin siis uunissa myskikurpitsakuutioita, jotka olin maustanut suolalla, pippurilla ja rakuunalla. Alkuperäisessä ohjeessa oli salviaa ja valkosipulia, mutta mielestäni ne syö liikaa myskikurpitsan omaa makua. Sillä välin kun uunissa paahduttiin, niin tein paistinpannulla pienen kauramurun kurpitsan päälle. Sekoitin kulhossa epämääräisen määrän kaurahiutaleita, gluteenitonta jauhoa, rouhittuja cashewpähkinöitä, sokeria ja suolaa. Pannulle laitoin 50 grammaa voita, ja kun se oli sulanut, lisäsin murun joukkoon. Paahdoin sen kauniin ruskeaksi, maistoin ja lisäsin vielä hieman suolaa. Oikeasti tähän olisi kuulunut myös mantelirouhetta, hunajaa ja fariinisokeria, mutta veikkaanpa, että tämä minun ulkomuistista tehty versio ei jäänyt siitä kovin kauaksi. Tuo kauracrumble on kyllä niin lyömätön yhdistelmä myskikurpitsan kanssa, että suosittelen kokeilemaan. Se tuo makeahkon ja mössöisen kurpitsan rinnalle hieman suutuntumaa ja rouheaa makua.

Ja ettei koko ateria menisi ihan vegaaniseksi, niin paistoin kylkeen vielä kunnon pihvit ja pihville tein kermaisen konjakki-pippurikastikkeen. Aika hyvä, vai mitä sanot?