Joulu

Se olisi taas yksi joulu takanapäin, ja voisin jopa sanoa, että minulla oli paras joulu pitkiin aikoihin. Kiitos siitä miehelle. Tapasin Janin, uuden miesystäväni, marraskuun alussa. Hän ajaa invataksia, ja toi minut eräänä iltana keskustasta kotiin. Olen tässä miettinyt mihin iskin silmäni silloin kun tavattiin, koska äiti sitä niin ihmetteli, että miten voi yhdellä kotimatkalla rakastua!

Tykkäsin hänen silmistä ja iloisuudesta, mutta ennen kaikkea siitä, että minusta tuntui heti siltä, että hän näki minut. Olisin jo samana iltana halunnut antaa suukon poskelle, jos olisin uskaltanut, sillä halusin jäädä myös hänen mieleen, mutta toisaalta niin kai jäinkin, koska aloimme melko pian ensitapaamisen jälkeen viestittelemään ja tapailemaan. Yllättävän äkkiä kaikki vain tuntui menevän oikeaan suuntaan, joten mitä sitä jarruttelemaan. Ei kai tässä iässä enää tarvitse odotella?

Jani on herkkä ja empaattinen, komea, hauska ja hassutteleva. Meillä on sellainen tietynlainen yhteys, hän puhuu ja pussaa, ja ennen kaikkea - hänen seurassa minun on äärettömän hyvä ja helppo olla oma itseni. Hän saa minut nauramaan ja tiedän, että hän pitää minut turvassa. 

Vietimme joulun yhdessä ja aattona kävimme vanhempieni luona, ja pakko myöntää etten edes muista milloin olisin viettänyt viimeksi joulun siellä. Päivä oli pitkä, kun lähdimme heti aamutuimaan ja palasimme vasta puolilta öin, mutta oli ihana nähdä sukulaisia, erityisesti papaa. 

Kotipuolessa oli kaikki ennallaan ja aatto kului rauhallisesti herkutellen, mutta joulupäivänä tulikin sitten vipinää, kun miehen lapsi tuli käymään. Laitoin kotonakin vielä joulupöydän, tosin osan ruoista sain äidiltä mukaan, niin pääsin vähän helpommalla. Katselimme rauhassa koko perheen elokuvia ja poika availi innoissaan lahjoja, jotka joulupukki oli vahingossa jättänyt tänne. Aivan kertakaikkisen ihana joulu, vaikka Tapaninpäivän iltana laitoinkin jo kuusen ja muut koristeet varastoon. Tänä vuonna joulu sentään tuntui joululle.

Haudan kävin laittamassa joulukuosiin jo ennen pyhiä, koska tiesin, että olemme aaton reissussa. Kanervat olivat aivan mädäntyneet kun on satanut niin paljon, joten revin ne pois ja laitoin kukkapenkkiin vain havuja. Sekä tietysti ne ruusut, niin kuin joka joulu.