En ole paljoa ehtinyt kirjoitella tänne marraskuisen työreissun jälkeen. Paljon on kuitenkin tapahtunut, joten otetaanpa pikakelaus taaksepäin.
Tänä vuonna olen laittanut kotiin joulua oikein olan takaa. Ostin vihreän joulukuusen valkoisen tilalle, ja se löysi paikkansa olohuoneen ikkunan edestä. Olen tykännyt viime vuosina laittaa kuusen jo itsenäisyyspäivänä, mutta tänä vuonna myöhästyin siitä, koska tilaamani kuusi oli väärän kokoinen. Niinpä etsin uuden kuusen käsiini ja viikkoa myöhemmin se koristi olohuonettani. Lisäksi laitoin valoja vitriinien päälle ja pöydälle punaisen pöytäliinan kynttilöineen.
Tänä vuonna joululla on ihan eri merkitys, sillä en ole yksin. Siltä samaiselta marraskuiselta työreissulta tarttui nimittäin mukaan eräs henkilö, joka sulostuttaa arkeani nykyään melko tiiviisti. Olen löytänyt rinnalleni rakkaan ihmisen, jonka kanssa lähden viettämään jouluaattoa lapsuudenkotiini. En muista milloin viimeksi olisin ollut siellä jouluna. Ihanaa päästä äidin joulupöytään!
Joulutunnelmaa olen hakenut myös eläinlääkäristä. Neponen alkoi sairastelemaan reilu viikko sitten, mutta lopulta onneksi selvittiin suurinpiirtein säikähdyksellä. Se lopetti yhtäkkiä syömisen, ja se on pupuille todella vaarallista. Päivystykseen päästyämme suusta löytyi pieni haava, ja lääkäri sanoi sen johtuvan hampaista. Saimme kotiin kipulääkkeitä ja ajan hammaslääkärille, mutta lopputulema oli se, että hampaissa ei ollut mitään vikaa. Haava oli ilmeisesti tullut oksasta tai heinästä, mutta nyt Neponen on jo taas oma itsensä!
Joulukuun alussa osallistuin jälleen poetry slameihin, mutta tällä kertaa en menestenyt. Tärkeintä itselleni kuitenkin oli päästä mikin taakse, sekä saada tutustutettua rakas runouteni maailmaan.
Näin joulun alla on tullut käytyä paristi kirkossakin, sekä seurakunnan avoimessa olohuoneessa. Kävimme siellä murusen kanssa iltahartaudessa, ja Martat tarjoilivat tilaisuudessa myös joulupuuroa. Lisäksi kävin lähikirkossa laulamassa Kauneimpia joululauluja sekä Johanneksen kirkossa kuuntelemassa Ylioppilaskunnan laulajien perinteisen joulukonsertin. Huomaan itsessäni samaa rauhattomuutta, kuin viime joulunakin. Se on jonkinlainen tunne siitä, että pitää päästä kirkon tai hautausmaan rauhaan.
Olen huomannut itsessäni, että näin aikuisena uskosta on tullut itselleni tärkeämpi. Minut on kasvatettu kristillisin arvoin, mutta vasta nyt alan tuntea, kuinka sekin puoli on oikeasti osa elämääni. Ehkä nuorempana asia ei ole tuntunut yhteisöllisesti hyväksyttävältä tai se on tuntunut hieman nololta. Itse löydän uskosta rauhaa. Asia ei juuri vaikuta arkiseen elämiseeni, mutta itselleni saan siitä turvaa. Turvaa, että tapaan kaikki rakkaani vielä taivaassa. Turvaa, että joku suojelee juuri minua. Ja yhteisöllisyyttä yhteisöstä, johon haluan kuulua.
Tänä jouluna olen rakastettu. Tänä jouluna uskon löytäväni rauhan. Tänä jouluna joulu tuntuu joululta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti