Aina silloin tällöin on hyvä pysähtyä miettimään, miksi tekee asioita. Miksi juo joka aamu kupin kahvia tai miksi huolehtii lähimmäisistään. Nyt ajattelin kuitenkin pohtia, että miksi kirjoitan blogia. Jotkut sitä aina välillä kyselevät ja useimmiten vastaan vain, että minä pidän siitä.
Asia ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen. Se mistä tässä pidän, on kirjoittaminen ja siihen valokuvaamisen yhdistäminen. Kuitenkaan bloggaajan elämä ei aina ole niin helppoa ja varsinkin kanssaeläjät saavat sen tuntea. Jos laitan hienon illallisen tai menemme piknikille, niin mies joutuu vesi kielellä odottamaan kun otan vielä yhden kuvan. Pitäisi oikeastaan joskus ottaa kuvia "kulissien takaa", että miltä se keittiö oikeasti näyttää kun leivotaan. Mutta toisaalta, eikö blogin tarkoitus olekin olla hieman vieraantunut todellisuudesta?
Eniten kuitenkin pidän tästä kirjoittamisesta. Tykkään leikkiä sanoilla ja etsiä mieleni sopukoista mitä ihmeellisimpiä ilmauksia. Olisi ihan unelma päästä kirjoittamaan johonkin ruoka- tai sisustuslehteen, mutta häviäisikö siitä se hohto, jos se olisikin pakollista?
Olen kirjoittanut blogia kauan, monessa eri olomuodossa. Ensimmäinen blogini oli hyvin pinnallinen siinä mielessä, etten juurikaan kirjoitellut henkilökohtaisuuksista ja vain harva tutuistani tiesi blogin olemassaolosta. Lähinnä halusin vain jonkin "muistion" mihin sain ylös reseptini ja käsityöjuttuni. Loppuvaiheessa se kuitenkin alkoi tuntua jotenkin stressaavalta ja halusin jotain kevyempää. Silloin avasin tämän blogin. Itsehän ne rajat ja aihealueet blogilleen määrittelee, ja vanhassa blogissa ne eivät enää kohdanneet oman elämäni kanssa. Yhtäkkiä halusin kirjoittaa enemmän arjestani, ja tavallisista asioista. Tänne voin kirjottaa mistä vain, sillä en ole rajannut pääni sisällä mitään tarkkaa aihetta eikä ole väliä vaikka tekstiä olisi vain rivin verran.
Kirjoitin myös hääblogia, sekä itselle että Häät.fi:lle. Se oli hyvin mielenkiintoista ja nautin siitä kun aihe oli niin tarkasti rajattu. Häät.fi:lle kirjoitin hääblogia enemmän esteettömyyden kannalta ja miettien niitä ajatuksia, kun taas omaan hääblogiin mahtui henkilökohtaisempia juttuja. Tykkään muutenkin suunnitella juhlia ja illanistujaisia, niin kyllä välillä hieman harmittaa, ettei voi enää suunnitella häitä.
Joskus sorrun siihen, että teen asioita vain saadakseni kirjoitettavaa blogiin. Saatan esimerkiksi leipoa tästä syystä, mutta toisaalta, leipominen kuuluu myös lempipuuhiini. Enää en kuitenkaan mieti, että joka viikko on saatava tietty määrä kirjoituksia aikaiseksi, vaan jos minulle ei tapahdu mitään kirjoittamisen arvoista, niin sitten se vain on niin. Ei aina jaksa edes leipoa.
Nykyään tätä kaikkea helpottaa vielä se, että omistan kunnon kameran. Saan vihdoin hyviä, laadukkaita kuvia tekstieni jatkeeeksi. Kaikenkaikkiaan tämä harrastus tekee minut nykyään hyvin tyytyväiseksi harmaiden hiuksien sijaan ja uskon, että blogillani tulee olemaan pitkä elämä!
Toivottavasti pidät blogistani yhtä paljon kuin minä itse :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti