Täydellisyyttä hipova kurpitsaunelma

Amerikkalainen kurpitsapiirakka eli pumpkin pie on yksi syksyn suosikkileivonnaisistani. Ensinnäkin se on helppo tehdä ja toisekseen se maistuu äärettömän hyvälle. Se saa täyteläisen makunsa paitsi kurpitsasta, niin myös kanelista, inkivääristä ja neilikasta eli makumaailmaltaan se on aika jouluinen. Tavallinen pumpkin pie on kuitenkin jo aika last season, joten halusin viedä piirakkani uudelle tasolle. Perinteinen kurpitsapiirrakka on koostumukseltaan melko sosemainen, tai niin kuin mies kuvaili, muistuttaa se hieman lanttulaatikkoa. Halusin siis enemmän suutuntumaa, jotain rapeaa ja rouskuvaa pehmeän täytteen vastapainoksi. Niinpä otin pähkinät mukaan kuvioon ja tein pekaanipähkinöistä rapean crunchin piirakan päälle. Ja kas näin - täydellisyyttä hipova kurpitsaunelma sai alkunsa.

Täytteen teen aina kurpitsatölkin kyljestä, sillä se on perusvarma ohje, jolla taatusti onnistuu. Siinä tarvitsee vain vatkata pari munaa vaahdoksi, ja vaahtoon lisätään kurpitsasose, jauhettua inkivääriä, kanelia, jauhtettua neilikkaa, hieman sokeria sekä tölkillinen kondensoitua maitoa. Pohjan sekoitin yhdistämällä 100 grammaa voita, 3 desiä jauhoja, 2 ruokalusikallista sokeria, 1 teelusikallisen kanelia ja ihan lopuksi 2 ruokalusikallista vettä. Taikina painellaan pyöreän vuoan pohjalle ja reunoille, jonka jälkeen täyte kaadetaan siihen päälle. 

Piirakkaa paistetaan ensin 200 asteessa 15 minuuttia, jonka jälkeen lämpötila lasketaan 175 asteeseen ja jatketaan paistumista 40 minuutin verran. Noin 10 minuuttia ennen kuin piirakka on valmis, otin sen uunista ja lisäsin pinnalle pähkinämurua. Siihen käytin 150 grammaa rouhittuja pekaanipähkinöitä, pari ruokalusikallista voita, vehnäjauhoja ja fariinisokeria sekä puolikkaan teelusikallisen kanelia. Lämpimissä käsissä voi sulaa juuri sen verran, että muruseos sekoittuu tasaiseksi. Pähkinämurun kanssa piirakkaa paistetaan vielä sen kymmenisen minuuttia, mutta kannattaa olla tarkkana ettei pähkinät pala. Ehdottomasti parasta tämä on seuraavana päivänä, jääkaappikylmänä - vaikka pakko myöntää, että itsehän en malttanut huomiseen odotella...