Tein tässä taannoin brittiläistä pubipiirakaa ja luonnehdin sitä lohturuoaksi. Tällä viikolla havahduin, että olen taas lohturuoan äärellä. Valmistin lapsuuden herkkuani, kanaviillokkia tai kuten minulla on aina ollut tapana sanoa - kanaa ja villilokkia.
Ymmärsin myös viillokkia tehdessäni, että minun lohturuokani ovat näköjään aina tällaisia monen tunnin projekteja. Ehkä se toisaalta kertoo vain siitä, että minua lohduttaa ja rentouttaa myös se itse tekeminen. Itselleni ruoanlaitto tai leivonta on kuin jonkinlaista terapiaa ja stressinlievitystä, silloin ei tarvitse murehtia mitään muuta.
Teen kanaviillokkia äärimmäisen harvoin, vaikka mikään ei olekaan parempaa kuin lämmin kulhollinen tätä herkkua. Kuitenkin tämän ruoan valmistukseen kuluu useampi tunti eli tämä ei siis ole mitään kiireisen arjen ravintoa. Ja toisaalta, aina kun teen viillokkia, teen sitä niin reilun annoksen, että saan siitä monta annosta pakastimeenkin. Oikeastaan tätä ei siis edes tarvitse tehdä kovin usein.
Käytän viillokkiini koipireisiä, sillä niissä on mielestäni viillokkiin sopivaa, mehevää lihaa. Teen yleensä myös kanaliemen itse, mutta toki tässä voit oikaista ja käyttää valmista lientä. Keitän siis koipia sipulin, purjon, porkkanan, mustapippureiden, laakerinlehtien, suolan ja valkosipulin kanssa yli tunnin ajan. Poimin kanat kattilasta ja siivilöin liemen, jonka jälkeen keittelen sitä kasaan noin tunnin ajan. Kanan määrästä riippuen jätän kattilaan sopivan määrän lientä, ja loput laitan pakastimeen - siitä saa myöhemmin vaikka hyvän sienirisoton! Lisään liemeen voita ja suurustan sen vehnäjauhoilla. Maustan sitä vielä suolalla ja sitruunamehulla, lisään joukkoon kermaa ja riivityt koipilihat. Annan kastikkeen porista hiljalleen sen aikaa kun keitän riisiä ja sitten vain nautiskelen; tämä kun on aina yhtä hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti