Kuten ehkä jo tiedätte, minulla on ollut käynnissä pieni kamppailu gluteenittoman pullan kanssa. Olen nyt saanut hyviä vinkkejä ja ohjeita, ja kokeilen niitä yksi kerrallaan. Ennen joulua ostin Moilasen gluteenittoman pulla- ja munkkijauhoseoksen tehdäkseni joulupullaa. Joulu kuitenkin oli ja meni ilman pullan pullaa, joten olkoon tämä nyt sitten vaikka loppiaispullaa. Mummulla oli aina jouluisin pullat punaisissa paperivuoissa, ja juhlavuuden vuoksi tein itsekin nyt samoihin vuokiin.
En yleensä suosi valmiita seoksia, sillä se on mielestäni vähän huijaamista. Tätä nyt kuitenkin päädyin kokeilemaan, kun niin moni oli sitä kehunut. Purkin kyljessä oli 2,5 desin ohje eli juuri sopiva testauseräksi. Tein paketin ohjeen mukaan, mutta hämmennyin, ettei missään vaiheessa lisätty sokeria. Tarkistin, ja seoksessa olikin se jo mukana. Tietysti. Ohjeesta poiketen lisäsin kardemumman lisäksi myös vaniljasokeria, mutta muuten pysyttelin tiukasti reseptissä. Jauhoja en kylläkään laittanut yhtä paljoa kuin oli määrätty, ja siltikin tuli ehkä hieman kuivakka pulla minun makuuni.
Kun taikina oli valmis, kaulitsin siitä suorakaiteen muotoisen ja lisäsin päälle voita, kanelia sekä fariinisokeria. Yllätyin taikinan käsiteltävyydestä ja havaittavissa oli jopa ehkä hieman sitkon kaltaisia oireita. Kääntelin taikinan rullalle, ja tässä vaiheessa tuli ensimmäinen pulma, kun taikina oli tarttunut aika pahasti pöytään. Rullasta ei siis tullut kovinkaan nätti, mutta hoin itselleni, että ei se näkö vaan se maku. Leikkasin rullasta sopivia paloja, istutin ne paperisiin vuokiin ja laitoin puoleksi tunniksi liinan alle nousemaan. Huomattavaa kohoamista ei tapahtunut, joten hirmuisen pieniä pullia ei kannata tällä taikinalla tehdä. Lopuksi voitelin pullat munalla, ripottelin päälle raesokeria ja paistoin ohjeen mukaan 225 asteessa. Ohjeessa luki 20 minuuttia, mutta minulla ehti olla ehkä puolet siitä ajasta, kun meinasi tulla jo liian tummaksi. Ensi kerralla paistan miedommalla, ehkä sekin vaikutti lopputuloksen kuivamaisuuteen.
Vaikka rullaamisvaiheessa ulkonäkö otti vähän osumaa, niin lopputulos oli kuitenkin ihan nätti. Kun haukkasin valmiista pullasta, olin häkeltynyt - sehän maistui lähes oikealle vehnäpullalle! Ainut miinus tulee enää koostumuksesta, joka oli hieman kuivakka ja mureneva, mutta uskon, että pienillä loppusäädöillä sekin saadaan kohdilleen. Nyt olen taas huomattavasti optimistisempi gluteenittoman pullan suhteen ja ehkä kohta osaan tehdä sitä ihan ilman valmista seosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti