keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Veriletut

 
Olen jo pitkään ollut tekemässä gluteenittomia verilettuja, mutta jotenkin se on aina siirtynyt tuonnemaksi. Ehkä siksi, että veri ja keittiö kuulostaa samassa lauseessa hieman oudolta, mutta olen kuitenkin tottunut syömään näitä. Siksipä tartuin härkää sarvista tai pitäisikö sanoa nautaa suonista ja tänään meillä syötiin ihan oikeita verilettuja muussin kera.

Veriruoat ovat paitsi terveellisiä ja maukkaita, niin myös ekologisia. On tärkeää, että eläimestä käytetään kaikki mahdollinen eikä vain se hienoin ja kallein osa. Ennen vanhaan verta on hyödynnetty vielä enemmän, mutta nykyään ihmiset ovat ehkä hieman vieraantuneet siitä. Itse olen tottunut syömään veriruokia jo lapsuudessa, mutta mies ei - onneksi hän kuitenkin pitää näistä, eikä ole liian ennakkoluuloinen. 

Mutta vaikka olenkin tottunut syömään, oli kertakaikkisen iso kynnys ostaa sitä verta ja alkaa tekemään. Pelkäsin kai, että se haisee kovin pahalle tai alkaa muuten etomaan, mutta ei siinä ollut mitään ongelmaa. Naudan verta löydät isompien markettien pakasteosastolta, tai sitten sitä voi tarvittaessa tilata esimerkiksi kauppahalliin. Valmistin lettuni pullon kyljestä löytyvällä reseptillä, tosin gluteenittomina ja jätin sipulikuutiot sekä meiramin pois. Halusin näistä nimittäin mahdollisimman saman makuisia kuin kaupan einesletut, sillä niiden makuun olen tottunut ja niitä himoitsen, eikä niissä ei tosiaankaan ole sipulikuutioita. Eineslettuja ei kuitenkaan saa gluteenittomina, joten täytyi tehdä itse. 


Veriletut, niin kuin muutkit veriherkut nautitaan perinteisesti puolukkasurvoksen tai -hillon kera, mutta itsehän syön ne ketsupilla. Tämä juontaa juurensa lapsuudesta kun ruokapöydässä sanoin äidille, että minäkin haluan jotain punaista verilettuihini. Puolukasta en tykännyt, joten äiti töräytti lettuihini ketsuppia ja se oli niin hyvää, että teen niin vielä tänäkin päivänä. 

Nämä yllättivät helppoudellaan ja näin ollen menevät jatkoon. Taikina oli mielestäni omituisen löysää, mutta veressä oli jotain taikaa ja se hyytyi kypsentyessään, joten älä siis säikähdä löysää taikinaa. 

Gluteenittomat veriletut

5 dl maitoa tai vettä
5 dl naudan verta
2 dl kaurajauhoa
1 dl Sunnuntain gluteenitonta jauhoseosta
1,5 tl suolaa
1 tl valkopippuria
0,5 dl sulatettua margariinia
2 munaa

Sekoita kaikki keskenään ja anna taikinan turvota jääkaapissa tunnin verran. Paista letuiksi voin kera.

4 kommenttia:

  1. Minäkin vähän vierastan veren käsittelyä, mutta verilettujen valmistusta tekisi kyllä mieli kokeilla!
    Johanna

    VastaaPoista
  2. Mietin aina välillä kun töissä lapsetkin kertoo mitä ihmeellisimpiä ruokayhdistelmiä että onko ne muka hyviä mutta jos ne sullekkin maistuu noin niin ehkä se sitten vain toimii!

    Mitä odotat syksyssä eniten? 💛

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  3. Itsehän joskus alakouluikäisenä päätin verilettujen olevan ällöttävää enkä ole sen jälkeen niitä syönyt :D

    VastaaPoista
  4. Kun olin lapsi ja vietettiin aina kesät ja talvilomat Lapissa, niin siellä tehtiin aina verilettuja. Mulla jäi jotkun traumat, kun oltiin eväsretkellä laavulla ja mehu oli kaadettu pulloon missä oli ollut verta ja se mehu maistui ja tuoksui ihan kauhealta :D Tämmösiä muistoja veriletuista haha :D

    VastaaPoista