Elämä on runo

Kuten jotkut teistä ehkä jo tietävätkin, niin minä kirjoitan runoja. Ja nyt viimeisen vuoden aikana olen myös rohkaistunut esittämään niitä!

Olin viime keväänä Helsingin Tekstin talolla Open mic -illassa, eli kuka vain sai nousta lavalle viideksi minuutiksi esittämään tekstejään. Eilen oli samanlainen tilaisuus ravintola Ilveksessä, ja ilmoittauduin mukaan heti mainoksen nähtyäni. Sain esiintymispaikan numero 11, ja sitten piti enää vain ratkaista mitkä runot lausun. 

Lavarunous on vienyt sydämeni silloin, kun Juho Kuusi oli TalentSuomi -ohjelmassa, ja valloitti koko Suomen sanoillaan. Minuun hiipi jo silloin ajatus, että "minäkin haluan", mutta rohkeus puuttui. Viime keväänä repäisin sen laastarin ja voi vitsi, kuinka kivaa ja voimaannuttavaa se olikaan!

Eilisessä illassa oli vielä aivan eri merkitys, sillä murunen pääsi myös paikalle. En edes ajatellut sen olevan arki-iltana mahdollista, mutta arvostan sitä, että hän teki sen vuokseni. Olin niin otettu, kun hän pyyhki kyyneleitään, kun saavuin takaisin pöytäämme. Se on parasta, kun omat tekstit aiheuttaa toisissa tunteita. Silloin olen onnistunut. 

Eilen luin yhden vanhemman runon, yhden melko uuden ja yhden aivan uunituoreen. Itseasiassa viimeistelin sen vasta juuri ennen kuin astuin lavalle! Minulla on haave toisen kirjan julkaisusta, ja olen aloittanut jo kolmannenkin. On aikoja, jolloin en kirjoita, ja sitten on aikoja, jolloin tuntuu, että koko elämä on runoa.

Lavarunopiireissä on aina sellainen ihanan lämmin ja hyväksyvä ilmapiiri. Ehkä siksi siellä lavalla onkin niin hyvä olla ja ehkä siksi tuntuu, että olen löytänyt aika ison osan itseäni. Tätä haluan jatkaa, tätä haluan tehdä. Tässä teille vielä eilisen esityksen runot, videon illasta löydätte Instagramista sekä TikTokista. 

Ota kynä ja kirjoita

Kirjaimet on vähän kuin piirtämistä

Ei sen vaikeampaa

Vokaaleja konsonanttien väliin

Ja toisinpäin

Pisteitä, pilkkuja ja muita välimerkkejä

Sisällytä siihen tunnetta, tarina ja taidetta

Leiki sanoilla ja merkityksillä,

luo ilmaisuja, joista voit olla ylpeä

Mutta ennen kaikkea

kirjoita niin, ettei kukaan pysty tunnistamaan

Niin, että kerrot, mutta et kuitenkaan

Älä valehtele, älä kerro totuutta

Puhu, mutta älä suoraan

Kerro, mutta älä kaikkea

Tunne, mutta niin, että se on hyväksyttävää

Kirjoita niin, että olet joku muu

-----------------------------------------------------------------------------------------------------

Tässä ehtii paljon

matkalla sinun luo

Sammuneita sieluja,

syttymättömiä tähtiä

Silmiä, jotka loistavat,

huulia, joita ei enää hymyilytä

Vieressä kaksi vanhusta,

kertovat kuinka tässä

ei ollut taloja silloin 60-luvulla

Vastapäätä mies ja moppi,

toinen, joka joi litran piimää

ja nainen, jolla sylissään koko naapuruston murheet

Tässä ehtii paljon,

raiteet liikkuvat

Vajoan maiseman kauneuteen,

elän ja hengitän

Kyytiin nousee nuori mies,

ison sohvatyynyn kokoinen heliumpallo käsissään

Se on kirahvin mallinen

Siis se pallo, ei mies

Tässä ehtii paljon,

matkalla sinun luo

Odotatko minua vielä

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Halusin kirjoittaa rakkausrunon,

oikein sellaisen tahmaisen ja tarttuvan

Mutta te kaikki tiedätte jo rakkaudesta,

niin mitä siitä puhumaan

Jos puhutaankin sitten onnesta

Avoimen rehellisesti ja kiertelemättä

Onnea on olla haavoittuvainen ja

itkeä sylissäsi

Onnea on, että olen sinulle kaunis ja riittävä

Onnea on, että et vain vilkaise ja katso,

vaan koet minut kokonaan

Et pelkästään kuuntele ja hymähdä,

vaan kuulet, mitä kielelläni on kerrottavana

Maailmassa ei ole tarpeeksi vahvoja sanoja kuvailemaan sinua ja minua

Rakkaus on väkevää, sanotaan,

mutta me olemme niin paljon enemmän

Intohimo on palavaa,

vaan sekin sanana

tuntuu kanssasi laimealta

Onnea on herätä keskellä yötä

kun suukotat otsaani

vaikka kesken unien herättäminen ei ole kovin kohtealiasta

Onnea on, ettei tämän tarvitse olla rakkausruno, koska kerrankin minä riitän