Vietin uudenvuoden murusen luona. Lähdin reissuun maanantaina, ja palasin uudenvuodenpäivänä eli eilen, koska tänään oli töitä.
Oli ihanaa lähteä vähän reissun päälle pitkästä aikaa. En kesälläkään käynyt missään, vaikka on yleensä ollut tapana. Pieni irtiotto tai loma piristää aina - varsinkin tällainen rakkausloma. Yövyin Sokos hotellissa, joka oli todella hyvällä sijainnilla juna-asemaan nähden, mutta esteetön huone oli hieman ahdas.
Meillä ei ollut mitään ihmeelliä suunnitelmia, vaan päätimme tehdä kaikkea mikä tuntuu hyvältä. Ei aikatauluja, ei stressiä. Maanantai-iltaa vietimme murusen luona, hän kokkasi meille kynttiläillallisen ja hurmasi minut creme bruleellaan. Aattona ulkoilimme vähän, sillä maanantaina oli jo pimeää kun saavuin perille. Oli kiva kierrellä ja nähdä kaupunkia, vaikka tuuli olikin jotain aivan omaa luokkaansa. En ollut aiemmin käynyt Vaasassa, enkä ymmärtänyt kuinka kylmä siellä olisi.
Aattona hotelliaamiaisen ja ulkoilun jälkeen haimme kaupasta vähän herkkuja, ja vetäydyimme keskellä kirkasta päivää hotellin sänkyyn katselemaan leffoja. Minusta on aina ollut houkutteleva ajatus tehdä niin, mutta sitten aina se ajatus voittaa, että "pitää ehtiä tehdä kaikkea, elokuvia voi katsoa kotonakin". Siinä on kuitenkin se ero, että itselläni ei ole makuuhuoneessa telkkaria, joten oli ihan mielettömän rentouttavaa vain löhöillä, herkutella ja nauraa elokuvalle. Ja toisekseen, reissuilla pitää rentoutua, ei suorittaa.
Leffailun jälkeen menimme uudenvuoden illalliselle hotellin ravintolaan. Italialaistyyppinen antipastolautanen oli aivan järkyttävän herkullinen! Illallisen jälkeen vielä hieman ulkoilua rakettien toivossa, kunnes tajusimme, että miksi palella ulkona kun hotellissa on näköalahissi. Niinpä vietimme keskiyön hissin korkeuksissa pussaillen, josta oli varmasti kaupungin parhaat näkymät rakettien suhteen, ja ainakin siitä jäi hauska muisto!
Halusin myös vähän poltella tähtisädetikkuja, jotta saisin kivoja kuvia, mutta se tilanne meinasi hieman eskaloitua, kun lapaseen lensi kipinä. Luulimme tilanteen olevan ohi, kun menimme sisälle ja lapaset meni kassiin. No, se oli kuitenkin jäänyt kytemään, onneksi avustajan nopeat liikkeet pelasti tilanteen - lapasessa on nyt mojova reikä, mutta sentään ei koko kassi syttynyt tuleen.
Olen myös äärimmäisen kiitollinen kavereilleni, jotka auttavst koiran hoidossa tällaisina treffailuaikoina. Voin hyvillä mielin nauttia hetkestä, kun tiedän, että Taisto on hyvässä hoidossa.
Olen varma, että tästä vuodesta tulee aika hyvä. Ainakin se alkoi parhaalla mahdollisella tavalla - heräämällä murusen vierestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti