Viikonloppuna juhlittiin 120 -vuotiasta Valkonauhaliittoa. Olin mukana juhlassa, koska olen ollut paikallisyhdistyksen jäsen jo neljättä vuotta ja valkonauhatyö on lähellä sydäntäni. Juhlassa kuultiin puheita sekä kauniita musiikkiesityksiä, joista oma suosikkini oli ehdottomasti Finlandia-hymni säkkipillillä. En ole ehkä ikinä kuullut mitään niin mahtavaa!
Pukeuduin ihanan punaiseen mekkooni, ja sain ensimmäistä kertaa mahdollisuuden laittaa Valkonauhan rusetin rintaani. Itse löysin Valkonauhan koronan jälkeen, kun etsin maksutonta tekemistä Helsingissä. Heillä oli avointa kahvilatoimintaa, johon lähdin mukaan ja nykyään istun Helsingin Valkonauhan hallituksessa. Lauantaisessa Valkonauhaliiton juhlassa koin ääretöntä ylpeyttä siitä, että olen osana niin suurta historiaa.
Valkonauhaliike syntyi Yhdysvalloissa 1870-luvulla naisten reaktiona yhteiskunnallisiin epäkohtiin sekä lasten ja naisten turvattomaan asemaan. Huolesta ja ahdingosta syntyi niin sanottu naisten ristiretki, jolloin naiset lähtivät marssien, laulaen ja rukoillen vastustamaan kapakoiden pitäjiä sekä alkoholin myyntiä. Liike toimikin alkuvuosina raittiusliikkeenä ja perusti päihteettömiä kahviloita, mutta he edistivät myös naisten äänioikeutta. Amerikkalainen WCTU tarjosi nimenomaan naisille väylän osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja politiikkaan aikana, jolloin naisten paikan katsottiin olevan vain kotona.
Toiminta laajeni nopeasti Yhdysvaltojen ulkopuolelle ja ensimmäinen kansainvälinen Valkonauhakokous järjestettiin vuonna 1891 Bostonissa. Vuonna 1896 liike rantautui Suomeen ja Turkuun perustettiin ensimmäinen Valkonauhayhdistys. Suomen Valkonauhaliiton perustamista alettiin organisoida syksyllä 1904, mutta Keisarillinen senaatti hyväksyi säännöt vasta Suurlakon jälkeen toukokuussa 1905. Historiasta muistamme, että Suomessa elettiin sortovuosia ja Venäjän keisari rajoitti monin tavoin kansalaistoimintaa. Se esti maassamme kansainvälisen järjestön toiminnan aloittamisen.
Valkonauhan toiminta on aina perustunut kristilliseen arvopohjaan, ja ohjeena on ollut kultainen evankeliumi "tehkää toisille, niin kuin tahdotte itsellenne tehtävän". Liikkeen tunnuksena on alusta asti ollut äidinrakkaus, ja nimenomaan se, että äidinrakkaus ei rajoitu vain omaan kotiin vaan se kattaa koko yhteiskunnan. Alkuvuosina Suomessa valkonauhasisaret perustivat ympäri maata turvakoteja ja yömajoja naisille, lastenkoteja, tyttö- ja poikakoteja sekä aloitti nuorisokerhotoiminnan. Alkuaikoina toimintaan kuului myös eläinsuojelutyö.
Liiton aloitteesta Suomeen saatiin myös ensimmäiset naispoliisit, jotka asemeltaan muistuttivat nykyajan sosiaalityöntekijöitä. Järjestön Valkonauha -lehti on ilmestynyt yhtäjaksoisesti vuodesta 1909.
Valkonauhatyö muuttuu ja mukautuu aina yhteiskunnan tarpeiden mukaan. Helsingin paikallisyhdistys, joka on perustettu samana vuonna kuin valtakunnallinen Suomen Valkonauhaliitto, aloitti toimintansa rautatielähetyksellä. Valkonauhan naiset olivat rautatieasemalla vastassa nuoria tyttöjä, jotka muuttivat maalta kaupunkiin. Valkonauhan avulla tytöt saivat asunnon ja kunniallisen työn aikana, jolloin prostituutio oli vallassa.
Myöhemmin on perustettu asuntoloita nuorille naisille, jotka kamppailevat päihdeongelmien kanssa sekä tarjottu naisille mahdollisuus oppia kotitaloustöitä, joka taas mahdollisti paremmat työpaikat. Nykyään Valkonauhatyö on enemmän yksilöterapiaa, ryhmätoimintaa esimerkiksi eronneille tai päihdeongelmasta toipuville naisille, sekä avointa kahvilatoimintaa. Mutta kuka tietää mitä seuraavat 120 vuotta tuovat tullessaan. Me sopeudumme ja puutumme rohkeudella yhteiskunnan epäkohtiin, kohtaamme ihmiset lempeällä rakkaudella ja avoimin mielin. Me olemme yhteisö, yksi iso perhe ja loputon turva.

.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)








Ei kommentteja:
Lähetä kommentti