Meillä oli tällä viikolla jälleen Helsingin Valkonauhalla Unelmakartta -työpaja. Olen toiminut näissä työpajoissa ohjaajana ja edellinen vastaava pidettiin viime keväänä.
En ole yleensä itse tehnyt unelmakarttoja näin usein, mutta siinä se syntyi ihan ohimennen muiden kanssa lehtiä selaillessa. Paljon samaa pääsi paperille asti kuin viime vuonna - rakkaudenkaipuuta, koirahaaveita ja Pariisi. Haaveiden lisäksi huomasin jo viimeksi, että mieleni haki sinne joukkoon myös lausahduksia ja ajatuksia siitä, miten haluaisin ihmisten puhuvan minulle tai miten toivoisin itseni puhuvan itselleni. Tämä linja jatkui myös tällä kertaa, ja lisäksi huomasin löytäväni lauseita, jotka liittyvät miehen kuoleman jälkeiseen aikaan. Alitajuisesti siis käsittelen sitä edelleen melko voimakkaasti.
Tämä aarrekartta pääsi vaatehuoneen oveen edellisen alle. Ehkä ensi keväänä ylempi uudistuu, sitten seuraavana keväänä alempi ja näin sykli on valmis. Koska itse uudistun kuitenkin tässä matkallani koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti