Täytin viime viikolla 37 vuotta. Pakko myöntää, että tässä kevään mittaan on ollut vähän ikäkriisiä, ja nyt ajattelinkin pohtia ihan ääneen, että mistä moinen oikein johtuu.
Ensinnäkin 37 on paljon lähempänä 40, kuin mikään muu ikävuosi aiemmin. Kolmen vuoden päästä, jos Luoja suo, täytän 40 vuotta. Jotenkin se tuntuu aivan käsittämättömältä. Se saa minut pohtimaan olenko elänyt tarpeeksi tehokkaasti tai tehnyt oikeita valintoja. Olisiko pitänyt elää jotenkin paremmin, olenko kokenut tarpeeksi?
Jo silloin kun täytin 30, koin kriisiä siitä, että mitä nyt kuuluu tehdä. En ollut jotenkin ikinä olettanut eläväni niin "vanhaksi" perussairauteni vuoksi. Ja nyt olen jo neljänkympin kynnyksellä, pohtien samaa asiaa - mitä tässä elämässä oikein kuuluisi tehdä?
En missään nimessä haluaisi olla enää parikymppinen, sillä mielestäni elämä on ollut paljon parempaa kolmenkympin tällä puolen. Vaikka siihen on kuulunut menetyksiä ja muutoksia, niin olen kuitenkin enemmän sinut itseni kanssa ja pidän elämästäni enemmän kun silloin parikymppisenä. Silloin sitä yritti vain kuulua joukkoon ja olla olla osa jotakin, mutta nykyään viihdyn ihan itsekseni eikä kenenkään ole pakko olla seurassani, jos ei niin tahdo. Olen löytänyt elämääni ne pari helmeä, joille voin puhua kaikesta ja joiden kanssa voin olla juuri sellainen kuin olen. Esittämättä mitään, salaamatta mitään.
Kai se ikäkriisi vähän liittyy myös siihen, että mietin löydänkö enää rakkautta. Tai löydänkö sen juuri kuoleman portilla, etten ehdi nauttia siitä. Olen kuitenkin oppinut, että yksin on parempi kuin huonossa suhteessa. Teen elämästäni ja arjestani itselleni parasta, ja jos joku tahtoo siihen mukaan, niin arvioidaan sitten tilanne uudestaan.
37-vuotias Anna on hieman hukassa, mutta selkeästi matkalla jonnekin. Seikkailunhaluinen, hauska, sosiaalinen ja hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on. Tällä hetkellä hänen tavoitteenaan on löytää täydellisyyttä hipova asunto luonnon ja meren läheltä, sekä aikomuksena loistaa töissä ja vapaa-ajalla. Hän kuitenkin hyväksyy myös sen, että aina ei jaksa loistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti