Tähtitorninmäellä

Olin perjantaina kuuntelemassa Harri Hertellin runoja ihanassa kesäillassa. Helsingissä sijaitseva Tähtitorninmäki oli itselleni aivan uusi tuttavuus, mutta miten kaunista siellä olikaan! 

Itselläni on ollut taas vähän vaikeaa, kun unettomuus on valloittanut mieleni. Olin suunnitellut kesäloman aloitusviikonloppuun jo paljon ohjelmaa, ja vaikka en olisi yhtään jaksanut, niin päätin silti lähteä. Mikään ei ole aikoihin tuntunut miltään, mutta Harrin runot ja se illan tunnelma sai minut edes hetkeksi eloon. Voisinpa aina vain elää ja hengittää runoutta. 

Kerrankin minusta tuntui, että olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Sisäänpääsylipun hintaan kuului runouden lisäksi Patisserie Pihlströmin leivokset sekä kuohujuomaa. Kesä näyttäytyi parhaimmillaan ja miljöö oli kaunis kuin aamuyöinen huokaus. Inspiroiduin itsekin pitkästä aikaa kirjoittamaan runoja ja se minusta tällaisissa tapahtumissa onkin aivan parasta - sanojen ja ilmaisun monipuolisuus tarttuu ja saa innostumaan. 

Oli äärettömän kiva kuulla Harrin lausuvan omia tekstejään, sillä yleensä hän on open mic illoissa juontajana. Nyt kun en ollut itse menossa lavalle, niin pystyi vain ottamaan kaiken vastaan. Arvostan myös sitä, että ainakin yksi ystävistäni on tykästynyt runouteen ja tykkää käydä kanssani tällaisissa tapahtumissa.

Ja jos kellään tulee ikinä pakottava tarve kosia minua, niin tuolla Tähtitorninmäellä voi suorittaa! Siellä oli niin kaunista, en ymmärrä miten en ole kahteenkymmeneen vuoteen tiennyt tällaisesta piilotetusta helmestä. Monesti olen kyllä kulkenut ohi, mutten ikinä kiivennyt mäkeä ylös.