Olen koko viikonlopun tehnyt jotain äärimmäisen hienoa. Olen mitannut, sekoittanut, vatkannut ja sulattanut. Välissä paistanut rakuunakalkkunaa (kiitos kummitädille vinkistä!) ja pessyt pyykkiä. Sitten taas rikkonut kasapäin munia ja hakenut lähikaupasta aina vain lisää ja lisää sokeria. Aikani on siis kulunut leipoessa ja se on aivan mahtavaa! Rakastan niin leipomista ja vaikka koko viikonlopun on ollut ihan kammottava kiire ja tohina, en ole ollut yhtään kärttyinen. Koska leipominen on parhautta. Se on kuin jonkinlaista terapiaa.
Pidän siitä kun saan leipoa suuria määriä, tuplata ohjeita tai ehkä jopa triplata. Omassa arjessa tulee vain silloin tällöin leivottua jokin kakku, sillä ei niitä tule syötyä niin paljoa. Nyt oli kuitenkin tilaisuus pöllyttää jauhoja oikein kunnolla, kun myyjäisiin kaipailtiin kuivakakkuja ja piirakoita.
Viimeinen piimäkakku tulee kohta uunista ja sitten se on taas ohi. Mittakupit kaappiin ja reseptivihko kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti