Tänään ruokakaupassa, siellä hyllyjen välissä kierrellessä iski aivan tajuton halu leipoa. Samassa muistin nähneeni uusimmassa Maku -lehdessä ihanan näköisen kakkuohjeen. Siinä oli yhdistetty kaksi hyvää, tiikeri- ja banaanikakku. Tiesin kotona lymyilevän perus leipomistarvikkeet, joten nappasin ostoskärryyni ruokien lisäksi vain vaniljasokeria ja suklaabanaanikarkkeja. Maustehyllyllä minut kuitenkin valtasi yletön surumielisyys. Vaniljasokeri on jotain mitä en ole oikeastaan ikinä ostanut omaan kotiini. Mummulla oli aina tapana antaa kassillinen ruokaa kun tavattiin, ja kassi piti sisällään erityisesti leivontatarpeita. Mummu kun tiesi kuinka tykkään leipomisesta eikä ikinä leivinjauhe tai vaniljasokeri päässeet minulta loppumaan. Nyt ei ollut enää kaapissa uutta purkkia eikä mummua huolehtimassa.
No mutta, palatakseni kakkuun, oli siis kyse aika perinteisestä kuivakakusta. Kermaviilin ja banaanin ansiosta kakku jäi ihanan meheväksi, mutta tiikerikakkumaiset kerrokset eivät näkyneet aivan yhtä selkeästi kuin perinteisessä versiossa. Lopuksi ajattelin, että miksi kuivakakkujen pitää olla aina niin surkean näköisiä. Jotenkin kuivakoita ja nuutuneita. Niinpä kuorrutin kakkuni osittain ja koristelin pieneksi pilkotuilla suklaabanaanikarkeilla. Mielestäni siitä tuli oikein söpö ollakseen vain kuivakakku! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti