torstai 16. helmikuuta 2017

Viherterapiaa


Taas on koittanut se aika vuodesta, kun ystävämme viherkasvit kaipvaavat hieman enemmän huomiota. Hieman enemmän kuin vain sen viikoittaisen kastelun. Kyseessä on siis multien vaihto, eli operaatio, johon menee useampi tunti - ellei jopa päiviä. 

Meillä kasveja on ympäri kämppää ripoteltuna yhteensä noin parisenkymmentä kappaletta, eli multaa tarvitaan jonkin verran. Niinpä raahasin sitä kaupasta 50 litraa, joka oli kyllä ehkä hieman liioiteltua, mutta jääpähän vähän kesälle. Parvekkeellekin kuitenkin tulee jotain laitettua, jos ei muuta niin edes kukkia. Syötävät kasvit nimittäin taitavat taas jäädä parvekekasvatuksesta pois, sillä aurinko paahtaa sinne kesällä aivan liian kuumasti.

Ja kuten kasvien määrästä voi päätellä, työhön tosiaan menee tovi jos toinenkin. En edes saanut yhdellä rupeamalla tätä urakkaa valmiiksi, vaan fiikukset sekä värinokkonen odottavat vielä vuoroaan. Tällä kertaa tähän touhuun meni tavallista enemmän aikaa, sillä päätin olla äärettömän perusteellinen. Tämän pimeän kauden aikana kasvini ovat nimittäin olleet melkoisessa matalasuhdanteessa, ja olen yrittänyt niitä parhaan kykyni mukaan pelastaa jo pitkin talvea. Olen ottanut pistokkaita ja istuttanut kasveja uudelleen, osan jopa useampaan kertaan. Siltinkin ne vain kuolevat, tappavat juurensa ja jättävät tämän maailman. En ymmärrä miksi.

Yleensä multienvaihdon yhteydessä pesen ruukut, mutta nyt pesin myös kasvit. Ajattelin, että teen kaikkeni kasvien pelastamiseksi, jotten voi sitten jälkeenpäin sanoa, että olisi pitänyt edes yrittää. Niinpä otin vanhat mullat ja kuivuneet lehdet pois, vein jokaisen yksitellen suihkuun ja huuhtelin haalealla vedellä. Ja tietysti myös juttelin kasveille, niin kuin mummu opetti. Käytin juurakkoon veden lisäksi hieman mäntysuopaa, jotta kaikki mahdolliset öhkömönkiäiset kuolisivat pois. Pesin lehdet ja juuret varoen puti puhtaiksi, ja ruukut hinkkasin etikan ja mäntysuovan voimin. Etikka poistaa niistä hyvin kalkkisaostumia sekä mahdollisia homeitiöitä, ja mäntysuopa on muuten vain turvallinen aine kasvien kanssa.

Osan kasveista istutin isompiin ruukkuihin ja osan kasveista jaoin jälleen kerran useampaan osaan. Anopin kielestä sain taas kolme täysin uutta yksilöä, kun taas kultaköynnös oli niin huonossa hapessa, että mietin kannattaako sitä istuttaa ollenkaan. Jotenkin useamman kasvin juuret näyttivät surullisen väsyneiltä ja pelkäänkin, ettei ne kauaa enää jaksa. Toivon vain, että virkistävä pesu, uusi kasvualusta ja ravintorikas lannoite auttaisivat asiaa. Ajattelin ottaa myös sumutinpullon käyttöön, sillä jossain mainittiin, että kasvit arvostavat kosteaa sumuttelua.


Tähän asti olen antanut kasveilleni Substralia, mutta nyt päätin käydä ihan kukkakaupasta pyytämässä jotain oikein kunnon tavaraa. Tuota Neko -kasviravinnetta suositeltiin kasvukaudelle ja ensi talveksi pitäisi ostaa sitten jotain muuta. Vaikka tässä touhussa kestää ja menee helposti koko päivä, on se samalla myös jotenkin terapeuttista. Jotenkin se on niin kiva nähdä, kun muutaman viikon päästä kaikki ovat aina niin täynnä elämää. Toivon todella, että tälläkin kertaa käy niin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti