Muistan lapsuudestani hyvin vahvasti kaksi lasten elokuvaa - Anastasia sekä Kaunotar & Kulkuri. Jos olisi pitänyt valita, jälkimmäinen olisi kyllä vienyt pidemmän korren. Olen katsonut sen lapsena niiiiin monta kertaa, että osaan vieläkin lähes kaikki vuorosanat ja laulut.
Saimme miehen kanssa jo joskus joulun tienoilla ajatuksen, että voisi viettää sellaisen Kaunotar & Kulkuri -teemaillan. Ja mikä olisikaan oivallisempi hetki katsoa ja elää tätä herttaista tarinaa kuin ystävänpäivä? Erityisesti halusimme elävöittää kohtauksen, jossa Kaunotar ja Kulkuri nautiskelevat lihapullapastaa kynttilänvalossa, italialaisen ravintolan takapihalla. Tosin me pysyimme ihan sisällä, ruokapöydän ääressä.
Idea piti tietenkin toteuttaa suunnitelmallisesti ja harkiten, ja niinpä rekvisiitankin täytyi olla tilanteeseen sopivaa. Siispä kävin ostamassa puna-valko ruudullisen pöytäliinan ja pöytään koristeeksi laitoin hieman pastapurkkeja sekä kynttilän viinipulloon. Kuin italialaisessa ravintolassa! Meillä piti olla myös proseccoa ja italialaista punaviiniä, mutta minulla on ollut viime aikoina niin kovia päänsärkyjä, etten tohtinut edes viinilasillista ottaa.
Ja kun nyt oli oikein ystävänpäivä, niin emme tehneet pelkkää pääruokaa, vaan nautiskelimme koko kattauksen italialaisen teeman innoittamana. Meillä oli siis alku- pää- ja jälkiruoka, vaikka emme syöneet niitä kaikkia yhdeltä istumalta. Alkupalat nautiskelimme jo aika aikaisessa vaiheessa päivällä, jonka jälkeen vasta aloin valmistelemaan illallista. Näin sai kivasti kulumaan koko päivän ja seuraavalle ruokalajille oli hyvin tilaa, kun edellisestä oli jo aikaa.
Alkuun meillä oli siis antipastolankku, joka sisälsi italialaisia herkkuja eli makkaroita, oliiveja ja juustoja. Tässä kohtaa täytynee kiittää joulupukkia, sillä kattaus ei olisi ollut noin hieno ilman tuota lankkua. Lisäksi oli tietenkin ihanaa maalaisleipää ja balsamico-oliiviöljyä. Täydellistä, sanoisin.
Pääruoaksi olikin sitten sitä mistä tämä kaikki sai alkunsa - eli lihapullapastaa. Reseptiä kirjoittelen toisella kertaa, mutta nyt voin vain todeta, että hyvää oli. Ateria piti tietenkin kattaa elokuvan innoittamalla tavalla, eli yhteiselle lautaselle. Tässäkin kohtaa kiitos joulupukille, sillä tämä Oivan iso tarjoilulautanen sopi tähän kuin nenä päähän!
Jälkiruoaksi oli vademasorbettia, joka oli kylläkin suoraan kaupan pakastealtaasta. Sekin piti itse tehdä, mutta kaikessa tohinassa se unohtui ja sitten oli vain helpompi marssia lähikaupan pakastealtaalle.
Illan päätteeksi katselimme tietenkin vielä tuon kyseisen elokuvan. Sanoisin, että ihan onnistunut ja ihan romanttinenkin ystävänpäivä. Tämän voisi joskus tehdä uudestaankin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti