Tänään tunsin itseni taas kovin vanhaksi, kun perjantai-iltana väännän kotosalla into pinkeänä karjalanpiirakoita. Mutta hei, mikäs siinä jos se tuottaa iloa ja nautintoa!
En ole aiemmin itse näitä ruisherkkuja tehnyt, mutta mies kokeili taitojaan tuossa syksyllä. Muuten meni ihan hyvin, suola vain unohtui kuormasta, joten halusimme kokeilla näitä vielä uudestaan. Koko päivä tähän meni kun hissukseen kiireettömästi ahersi, mutta varmasti näitä syntyy nopeamminkin jos ei ole ensikertaa liikenteessä. Helppoja sinänsä, mutta käsityössä menee aina aikaa.
Ensin päivällä haudutin tuon ainoan ja oikean karjalanpiirakan täytteen eli riisipuuron. Puuro sai jäähtyä sillä välin kun mies teki taikinan ja minä touhusin muuta. Taikina oli todella simppeli ja sen voi ihan hyvin tehdä ajoissa valmiiksi. Oman mummuni en muista piirakoita tehneen, joten nappasin netistä jonkun toisen mummon reseptin.
Taikinaan sekoitettiin 4,5 desiä ruisjauhoja, 0,5 desiä vehnäjauhoja, 1 tl suolaa sekä 2 desiä vettä. Niistä vaivattiin tasainen ja jämäkkä taikina, tosin vettä joutui lisäämään hieman ohjeen lukemaa enemmän. Taikinapallosta pitäisi tulla parisenkymmentä piirakkaa ja taikina kannattaa pitää kelmussa, sillä muuten se kuivuu käyttökelvottomaksi.
Taikinasta kannattaa ottaa ensin käsittelyyn vain puolet ja antaa toisen puolen olla kelmussa. Puolikkaasta muotoillaan tanko, josta leikataan n.10 palaa. Palat on myös suositeltavaa pitää vaikka pakastepussissa sillä välin kun työstää paria torttua. Jos palat pääsevät kuivahtamaan, niin käsittely vaikeutuu ja taikina halkeilee rypytettäessä.
Varsinaista piirakkapulikkaa en omista, mutta ihan tavallisella kaulimellakin se sujui. Jos taikina takertuu kaulitessa pöytään, voi ruisjauhoja käyttää apuna. Pikku taikinapalloista kaulitaan siis ohuita lettusia, joiden keskelle levitetään riisipuuroa. Pitkät reunat taitetaan keskelle ja rypytetään sormin kauniiksi karjalanpiirakaksi. Tähän kohtaan löytyy netistä paljon ohjeita ja videoita, joita itsekin hyödynsin. Piirakoita paistetaan todella kuumassa uunissa eli 250-275 asteessa noin 12 minuutin ajan. Paistamisen jälkeen ne voidellaan lämpimällä maito-voi seoksella, mutta pakko sanoa, että ensi kerralla aion kyllä voidella ihan vain pelkällä voisulalla.
Kyllä niistä kaiken tohinan jälkeen tuli ihan karjanpiirakan näköisiä ja makuisia. En tiedä mitä joku karjalaismummo olisi näistä mieltä, mutta luulen, että omalle mummulleni nämä ainakin olisivat kelvanneet. Karjalanpiirakoiden kanssa pitää tietysti olla munavoita ja janojuomaksi iso lasi maitoa - mitä muuta oikeastaan voit enää perjantailta odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti