Alkukesä

Ihanan kesäisiä juttuja tällä kertaa! Äiti toi kotipihalta kauniin kimpullisen syreenejä, jotka täyttivät tuoksullaan koko keittiön. Kuinka mahtavaa olikaan alkuviikolla nauttia aamukahvista kotoisassa kesän tuoksussa. 

Toinen ihan paras alkukesän juttu on tietysti raparperi. Äiti toi niitäkin jättikassillisen, ja vaikka olen tehnyt jo piirakkaa ja kiiselliä, niin tuntuu, ettei ne vähene ollenkaan. Täytynee siis vielä tehdä hilloa talven varalle. 

Tämä piirakka itseasiassa tupsahti Pinterestissä silmieni eteen ja ihastuin ideaan välittömästi. Graaaffinen ja tarkka raparperien asettelu hiveli silmääni, ja niinpä päätin toteuttaa piirakan.

Pohjan sekoitin voista, jauhoista, sokerista, leivinjauheesta ja tilkasta vettä. Annoin taikinan jähmettyä hetken aikaa jääkaapissa ennen kuin painelin sen piirakkavuokaan. Paistoin ensin pelkkää pohjaa paistokuulien kanssa 175 asteessa parikymmentä minuuttia, jonka jälkeen lisäsin täytteen ja jatkoin paistamista. Pienensin vähän lämpöä, ettei piirakan reunat kärvenny. Täytteeseen sekoitin kermaviilin, kerman, muutaman munan, sokeria ja hieman kanelia. Annoin sen paistua lähes kypsäksi ennen raparperien asettelua, sillä muuten ne olisivat vain vajonneet pohjaan. 

Lopuksi olikin sitten se vaikein osuus edessä eli kuvion muodostaminen. Sain onneksi tähän hieman apuja, sillä kuvion piti osua kerralla oikein kun ei niitä raparperinpaloja olisi saanut enää siististi siirrettyä. Kuvio kuitenkin onnistui ja piirakasta tuli aivan mahtavan näköinen! Minun raparperit eivät olleet aivan yhtä kauniin punaisia kuin mallikuvassa, ja oikeastaan ne näyttävät piirakassani enemmän joltain artisokalta tai muulta vihannekselta, mutta nätti se on silti. Mihinkään äärettömän arvokkaaseen tilaisuuteen en tätä kehottaisi tekemään, sillä tästä oli mahdotonta saada siistiä palaa. Pohja oli jotenkin takertunut vuokaan, mutta näin kotioloissa maku ratkaisee.