Katselin perunasäkkejäni tuossa parvekkeella, ja ne näyttivät jotenkin orvoilta. Ne näyttivät siltä, että jotain puuttuu. Puhuin tästä kaverilleni ääneen ja sanoin, että voi kun olisi joku vanha laudanpätkä, niin voisin tehdä siitä kyltin. Näin kokoajan mielessäni harmaan, kelottuneet puukyltin, johon on maalilla sutaistu perunamaa.
Onneksi kaverini ymmärtää maalaamisesta hieman enemmän kuin minä, ja hän maalasi minulle vanerinpalasta vanhan ja homehtuneen näköisen. Se ei kuitenkaan näyttänyt vielä tarpeeksi autenttiselta, joten vasaroimme sitä hieman tiiliskiveä vasten. Puutikut lenteli sinne tänne, mutta ai että meillä oli hauskaa! Ja lopputulos oli juuri haluamani näköinen - vanha ja ränsistynyt. Eräs kyltin nähnyt erehtyi jopa luulemaan, että olen oikeasti löytänyt tuon puun jostain merenrannalta. Siitä tiesin, että onnistuimme melko hyvin.
Seuraava ongelma oli kyltin jalka. Kaikeksi onneksi parvekkeelta löytyi vanhan vitriinin osa, joka oli nyt jo täysin tarpeeton. Annoimme sillekin hieman vasarakäsittelyä ja maalia pintaan, ja voi että - se sopi kylttiini kuin nenä päähän. Kaveri sutaisi vielä valkoisella maalilla tekstin kylttiin ja siinä se nyt seisoo.
Perunamaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti