Jouluburnout

Tänään koitti viimein se paljon puhuttu ja kauan kaivattu jouluaatto. Itselläni joulumieli oli hyvin korkealla tuossa syys-lokakuussa, mutta sen koomin sitä ei ole näkynyt. Vaikka on kuuset ja koristeet, valkoinen hanki ja perinteiset ruoat, niin en vain saa joulun tunnelmasta enää kiinni. Oikeastaan voisin sanoa, että minulle iskee näin joulun alla nykyään jonkinlainen jouluburnout. Koen epäonnistumista kun en jaksanutkaan tehdä kaikkia jouluruokia, vaikka kuka sitä oikeasti jouluna päättää mitä tulee tehdä tai syödä? Tästä syystä olenkin päättänyt, että ei enää kotijouluja - ensi joulun vietämme toivottavasti jossain muualla. 

Tänään kuitenkin kaikesta huolimatta vietetään jouluaattoa ja me vietämme sitä ihan kahden kotosalla. Meille ei ole vielä suhteemme aikana muodostunut  oikein mitään omia jouluperinteitä, vaan oma joulumme etsii edelleen uomiaan. Osasyy on varmasti myös lapsettomuus, kun ei voi iloita ja nauttia lasten jouluriemusta, mutta jokin muu tässä kotijoulussa myös hiertää. Ehkä se on se, kun olemme arkielämässä niin paljon kotona, niin eipä tämä aatto oikein eroa siitä. 

Aatto on ehtinyt jo pitkälle iltapäivään ja jouluateria - tai ensimmäinen niistä - on jo syöty, ja seuraavaksi olisi vuorossa glögiä sekä hieman lautapelejä. Aamu alkoi Joulupukin kuumalla linjalla ja joulurauhan julistuksella. Avasimme lahjatkin jo aamutuimaan, sillä se onkin ainut kiva asia tässä aikuisuuden joulussa - saa avata lahjat juuri silloin kun haluaa. Eniten lahjoja sai tietysti perheen pienin, joulukoira Taisto. Oli hieman haastavaa saada koiraa pysymään paikoillaan kuvien ajan, kun uuteen petiin oli piilotettu herkkuja! Huppupedin ideaa ei kyllä ihan vielä taidettu hoksata, mutta sen päällä oli ainakin hyvä nautiskella possurullasta. Voi minun pikku mussukkaani!

Miehelle ostin vaalenasiniset reinotossut, sillä hän aina valittelee kylmiä varpaita, mutta ei suostu pitämään villasukkia sisällä. Ajattelin, että tossut on helppo vain sujauttaa jalkaan, niin ehkä niitä sitten tulisi käytettyä sukkien sijasta. Itsehän sain mieheltä maailman parhaan lahjan, vaikka en tänään yhtään lahjakääröä saanutkaan aukaistavaksi. Sitä nyt vain on hieman vaikea paketoida. 

Reilu kuukausi sitten mies nimittäin osti minulle liput ensi kesälle Sunrise Avenuen keikalle!! Aivan mahtavaa! Alan hyperventiloimaan jo pelkästä ajatuksesta, sillä nuo liput ovat vieläpä spesiaalit ja saatan päästä jopa näkemään Samun!!! 

Mutta nyt aattopäivä alkaa hämärtyä ja me vetäydymmme lämmittelemään glögiä. Hyvää joulua kaikille lukijoilleni!!