Vähitellen alkaa gluteenittomankin pullan leipominen sujua. Aloin iltapuhteeksi leipomaan laskiaispullia Moilasen pulla&munkki jauhoseoksesta, mutta puolessavälissä huomasin, että kerran leivotusta jauhopaketista ei tulekaan enää kuin pari desiä. Kaikki muu oli jo valmiina, hiivat maidossa ja niin edespäin, joten en voinut jättää leivontaa enää sikseen. Mieleeni ei todellakaan juolahtanut, että jauhopaketissa olisi puolitoista annosta eikä kahta. Mitä järkeä laittaa ainekset puoleentoista taikinaan, mitä sillä puolikkaalla oikein tekee?
Puolet jauhoista korvasin Sunnuntain gluteenittomalla jauhoseoksella ja siitä tuli oikeastaan parempi kuin pelkällä Moilasen pulla&munkki seoksella. Pullaan tuli oikeasti kuohkeutta ja oikeanlaista rakennetta. Kaiken lisäksi makukin oli enemmän kuin kohdillaan. Tai sitten en vain enää vuoden vehnättömyyden jälkeen muista miltä oikea pulla maistuu.
Laskiaispullien täytteistä on yhtä monta variaatiota kuin on syöjiäkin, mutta itse pidän perinteisestä - lusikallinen vadelmahilloa ja toinen mokoma kermavaahtoa. Parhaita nämä gluteenittomat pullat ovat tuoreina tai seuraavana päivänä mikrotettuna, mutta pakastamista en suosittelisi. Siksi onkin hyvä tehdä aina vain tällainen 2,5 desin annos, josta tulee yhdeksän pullaa, eli juuri sopivasti yhdelle kerralle. Liiallinen säilyttäminen vain kuivattaa näitä, kun tahtovat muutenkin olla hieman kuivempia kuin tavallinen vehnäpulla. Vielä olisi parit pullajauhot testattavana ja jonkinlaisen omankin seoksen voisi tehdä. Mutta nyt alkaa kuitenkin näkyä jo valoa tunnelin päässä - pullaa voi leipoa ilman vehnää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti