Epäonninen jättibebe

Ylihuomenna on ystävänpäivä ja halusin tehdä sitä varten klassisia bebe -leivoksia, sillä ne ovat juuri täydellisiä ystävänpäiväksi; pieniä, suloisia ja makeita niin kuin ystävät. Aina kuitenkaan kaikki ei mene kuten haluaisi.

Olen tehnyt bebejä ennenkin, joten en ajatellut prosessin olevan täysin ylitsepääsemätön. Tein taikinan gluteenittomasti, kuten Kinuskikissankin ohjeessa sanotaan, että vehnäjauhojen tilalle voi vain vaihtaa gluteenittoman jauhoseoksen. Siispä vaahdotin 200 grammaa voita ja 1,5 desiä sokeria vaahdoksi, lisäsin joukkoon yhden munan ja 4,5 desiä gluteenitonta jauhoseosta. Taikina vaikutti samanlaiselta kuin aiemminkin, joten painelin sen voideltuihin, pieniin alumiinisiin leivosvuokiin. Paistoin pohjia 175 asteessa noin kymmenisen minuuttia ihan vain todetakseni, että viimeinen tunti jonka vietin taikinaa vuokiin painellen, oli aivan turhaa. Pohjat eivät irronneet vuoista millään konstilla, vaan musertuivat vain pienen pieneksi muruksi. 

Leipurin pitää olla joskus luova, enkä halunnut heittää hyviä pohjia roskiin, joten vaihdoin pikkuiset bebet lennosta jättibebekakkuun. Kaavin siis paistuneet, vuokiin takertuneet pohjat taikinakulhoon, sulatin joukkoon hieman voita ja tein seoksesta juustokakkumaisen pohjan irtopohjavuokaan. Laitoin sen hetkeksi jääkaappiin kovettumaan ja keskityin täytteeseen - joka sekin meni hieman pieleen! 

Vaniljakreemiä varten keitin kiiselin, johon laitoin 3 ruokalusikallisen sijaan 3 desiä sokeria. Hups. Lisäksi siihen tuli 2 keltuaista, 4 teelusikallista perunajauhoja sekä purkki kermaa. Kiisseli kiehautettiin paksuksi ja sillä välin kun se jäähtyi, vaahdotettiin 150 grammaa voita. Vaahtoon vatkattiin mukaan jäähtynyt kiisseli sekä 2 teelusikallista vaniljasokeria. Kaadoin kiisselin pohjan päälle ja annoin olla jääkaapissa yön yli. Kiisselin kaadettuani muistin, että pohjallehan piti levittää vadelmahilloa, mutta siinä vaiheessa se oli myöhäistä. Eihän hillo edes ole bebessä välttämättömyys, mutta minusta se tuo siihen kivan lisän.

Aamulla kuorrutin ihanan jättibeben vaaleanpunaisella tomusokerikuorrutteella ja koristeeksi tietenkin strösseleitä. Tämä ei ainakaan ole mikään valtavirrassa uiskenteleva massatuotantobebe vaan ihan omanlaisensa ja juuri hyvä sellaisena! Vaikkakin vähän makea.