Kasvikunta

Tammikuun aikana otin ikkunalaudallisen pistokkaita juurtumaan helmikuuta varten. Helmi-maaliskuussa on paras aika vaihtaa sisäkasveille uudet mullat ja istuttaa uusia, kun kasvukausi on alussa. Olin aika aikaisessa tänä vuonna, mutta kun ihastelin viimekesäisten pelargonioiden yhä kukkivan parvekkeella, niin ajattelin, että ehkei tämä olekaan yhtään liian aikaista. 

Vuoden varrella meille on kotiutunut pari uutta kasvia ja vastaavasti jokunen vanha on kuollut pois. En tiedä mikä juoruuni iski, mutta se vain kuihtui pois ja vaikka otin pistokkaita, niin eivät nekään menestyneet. Onneksi olin pari vuotta sitten vienyt juorua kaverilleni, joten otin nyt häneltä pistokkaan ja toivon, että se lähtisi iloisesti uuteen kasvuun. 

Tänä vuonna vaihdoin kaikille kasveille mullat, mutta poikkeuksellisesti en jaksanut suihkuttaa kaikkia. Kun kasvi on kostea niin multa takertuu lehtiin ja tulee vain enemmän sotkua, joten suihkutin vain pölyisimmät. Fiikus on edelleen yksi lempikasveistani ja sain tuossa syksyllä ihan pöhkön päähänpiston - aion kasvattaa jättifiikuksen! Se idea itseasiassa iski päähäni jossain sairaalan käytävillä, kun näin sairaan hienon ja tuuhean fiikuksen. Niinpä ostin astetta isomman ruukun ja istutin kaksi viime vuotista fiikusta siihen. Ne ensinnäkin tukevat toinen toisiaan, mutta näyttävät myös aivan mahtavalta. Olen niin innoissani jättifiikuksestani!

Tammikuun puolella oli paljon viherkasveja alennuksessa, joten päätin taas ostaa kaksi lisää. Mies kyllä hieman kommentoi, että mihin niitä tarvitaan, mutta hyvinhän ne vielä mahtui. Sain jälleen kerran repertuaariini traakkipuun ja katsotaan josko nyt saisin sen pysymään hengissä. Toisen kasvin ostin ihan vain koska se oli niin hieno ja vasta kotona aloin tutkimaan, että mikä se oikein on. Tutkimusteni pohjalta päädyin siihen, että tuo viher-punalehtinen kaunotar taitaa olla ihmepensas eli krotoni. Se meinasikin kuolla jo heti ensimmäisen viikon aikana, mutta nyt lehdet ovat ihan terhakat. Minulla on uusien kasvien kohdalla aina tapana viedä ne heti kylppäriin pesulle ja vaihtaa mullat, sillä mullassa voi asua jotain kutsumattomia ötökkävieraita. Niin tuon toimenpiteen seurauksena ihmepensas sai varmaankin vähän liikaa vettä, mutta onneksi se sitten siitä virkistyi. Tuo on mielestäni hyvin kauniin värinen ja se voi ilmeisesti kasvaa aika isoksikin.

Toinen uusi tuttavuus on vuoripalmu, jonka taisin ostaa joskus kesällä. Se on ollut myös aika heikkokuntoinen, mutta ehkä en vain osaa toimia näiden puiden ja palmujen kanssa. Nyt se on taas ihan vehreä kun sain kaikki kuivahtaneet lehdet pois ja vaihdoin sille ilmavampaa multaa. Kolmas uusi tuttavuus on joulukaktus tai oikeammin kai marraskuunkaktus. Se muutti luokseni miehen mummulta, kun kasvi oli siellä hieman heikon näköinen ja halusin sen pelastaa. Se on kasvanut siitä huimasti ja rehevöitynyt, eikä se ole enää niin nahkea. Liiallinen kastelu saa sen voimaan huonosti, ja uusi kaktusmulta teki sille varmasti myös hyvää. Se on vielä kuitenkin niin pikkuinen, että se sopii toistaiseksi anopinhampaan kanssa koristamaan ruokapöytää. 

Kun olin vaihtanut kaikkiin kasveihin mullat ja istuttanut pistokkaat, totesin, että minulla on 30 kasvia. Se tuntui aika hurjalta määrältä 82 neliön kaupunkiasuntoon, joten päätin viedä niitä hieman äidillekin. Viisi kasvia muutti äidin hoiviin, mutta ei yhtään sellaista, jota olisi minulla vain yksi. Tällainen kasvikunta meillä lymyää, paljonkohan näitä on ensi vuonna?