Eilen aamulla heräsin ja ihmettelin ruokapöydällä nököttäväää kukkapakettia. Avasin sen ja ihmetykseni vain kasvoi - seitsemän ruusua. Tulppaanit olisin vielä ymmärtänyt, mutta että ruusuja. Seuraavaksi hämmästelin miksi aamukahvi tuoksuu kardemummalta, mutta yhtäkkiä lamppu syttyi - ai niin, meillähän on kihlajaispäivä! Hupsista, pääsipä unohtumaan.
Mies oli kylläkin luullut minun vihjailevan kyseisestä päivästä, kun torstaina ostin kaupasta sisäfilepihvit. Mutta rehellisesti, minun teki vain mieli kunnon pihviä eikä siinä ollut mitään tällaisia yllätyksellisiä tarkoitusperiä. Pihvi kuitenkin osui aika hyvään saumaan, vaikkakin ihan vahingossa.
Pihvin kanssa kyhäsin valkosipuliperunat yksittäisiin sydänvuokiin. Olin senkin suunnitellut jo ennen kuin muistin koko kihlajaispäivää, kun ajattelin ettemme tarvitse perunoita kuin yhdelle aterialle. Hassuja sattumia siis koko päivä täynnä. Ladoin vuokiin perinteisesti perunasiivuja, pilkottua valkosipulia, suolaa ja pippuria. Sitten vain kermaa vielä vuoat pullolleen ja uuniin paistumaan. Laitoin kerrosten väliin sekä pinnalle poikkeuksellisesti myös juustorastetta, ja se sopikin tähän kokonaisuuteen yllättävän hyvin. Varsinkin paistoksen rapea juustokuorrutus oli herkullinen.
Nykyään emme oikeastaan koskaan jaksa lähteä ravintolaan asti jos tekee mieli hyvää pihviä, sillä kotona sellaisen saa halvemmalla ja juuri sellaisilla lisukkeilla kuin haluaa. Pihvit paistoin ihan vain pannulla voin, suolan ja mustapippurin kera, ja paiston jälkeen laitoin ne hetkeksi foliokääreeseen lepäämään. Pihvien paistaminen on itselleni aina vähän arpapeliä, kun en halua käyttää lämpömittareita, mutta kun ostaa kunnon lihaa niin ei voi kovin pieleen mennä. Mureaa sisäfilettä on vaikea pilata - paitsi jos sen unohtaa tunniksi pannulle kuivumaan.
Kun pihvit vetäytyivät, pyöräytin pannulla nopeasti kastikkeen kermasta ja viinistä, ja maustoin sitä tietysti suolalla ja pippurilla. Kaikki komponentit onnistuivat, ehkä sekin kuului tähän hassujen sattumusten sarjaan. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut surkeiden sattumusten sarja.
Tänään puolestaan aion käyttää joulukalenterista saamani sushikortin. Se on aika söpö, ensimmäinen miehen omin käsin askartelema lahja. Parasta tässä kortissa kuitenkin on se, että siinä ei lue moneenko sushikertaan se oikeuttaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti