Valkoinen ja puolihimmeä

Instassa joku onkin jo saattanut nähdä kuvia heiluvista maalipensseleistä ja nyt on tullut aika raottaa jännitysksen verhoa. Meillä oli äidin kanssa pieni kesäprojekti, joka onnistui oletettua paremmin. Kunnostimme nimittäin meidän kaupunkiasuntoomme uuden ruokapöydän. Pöytä itsessään on vanha, mutta meille uusi. Se on hyvin säilynyt, vain pieniä naarmja siellä täällä ja onhan se nyt kiva, että huonekalukin on nähnyt elämää. Kuinkakohan monet vaarin vitsit tämäkin pöytä on kuullut? 

Pöytä on siis isovanhempieni perua ja se on aikoinaan ollut niin sanotusti talon paras pöytä. Kun on ollut juhlia tai muuten vain vieraita tullut kylään, niin kahvit on katettu tämän pöydän ääreen. Mikä mahtava tarina!

Minä päädyin lomilla ollessani katselemaan pöytää sillä silmällä, ja tuumailin sen sopivan keittiöömme. Oma pöytämme oli epäkätevyyden multihuipentuma, sillä se oli baaripöytä, joka ei ollut kiinni seinässä. Näin ollen se keikkui kolmen jalan varassa ja meinasi kaatua aina vähän väliä. Sillä pöydällä on kuitenkin aivan liikaa tunnearvoa roskiinvietäväksi, joten varastoin sen kellarikomeroomme. Sen pöydän ympärillä on naurettu niin monet naurut ja jaettu niin monet salaisuudet, etten voi siitä luopua. Se on vähän niin kuin Salattujen elämien Ismon pelipöytä - vaikka Ismon kauppa kaatui, niin pöytä pysyi. 

Tämä uusi pöytä on nyt kuitenkin paljon käytännöllisemmän kokoinen ja ennen kaikkea tukeva. Enää ei kahvit läiky pitkin poikin, jos pöytä vähän heilahtaa. Enoni teki pöytään näppärät korokkeet, ja kun ne maalasi pöydän kanssa samanvärisiksi, niin ei ne edes pistä silmään. Kartan aina kaikkea, mikä näyttää jotenkin liian vammaiselta. 

Pöytä oli alkujaan puun värinen ja sellainen melko kulunut, joten päätimme äidin kanssa maalata sen. Valkoisella, puolihimmeällä huonekalumaalilla saatiin aikaiseksi oiva lopputulos, vaikka kommelluksiakin sattui. Kissat ja koira olivat avuliaina tarjoamassa auttavaa tassua, mutta tosiasiassa aiheuttivat vain sotkua. Kissa hyppäsi juuri maalatulle pöydälle ja koira käveli maalipurkkiin, siinä sitä olikin sitten sopan ainekset valmiina. No, kaikesta selvittiin ja nyt on uusi pöytä. Kuljetuksessa se otti hieman osumaa, ja jouduin vähän maalilla paikkailemaan, mutta toisaalta, saa kai vanhassa pöydässä vähän elämisen jälkiä näkyäkin. Mutta mitäs tykkäätte?