Ookkonää Oulusta?

Tämä kuukausi on kyllä ollut varsin epäonninen blogin kannalta, mutta älkää huoliko, kyllä minä täällä vielä olen. Viime viikon olin kesälomalla, ja tämän viikon olenkin ollut koronan kourissa. Nyt alkaa pahin olla takana päin, vielä kun vainmakuaistin saisi takaisin.

Olin viime viikon tosiaan omalla lomalla Oulussa, ja ennen kuin kukaan ehtii kysymään, että miksi juuri Oulu, niin vastaan, että miksipä ei. Nykyään ollaan niin tarkkoja kehorauhasta ja muusta, niin annettaisiinko jokaisen myös lomailla miten tahtoo?

Minä rakastan Oulua, ja joskus sydäntalvella sain ajatuksen, että sinne voisi taas lähteä muutaman vuoden tauon jälkeen. Olen käynyt siellä ensimmäisen kerran 11 vuotta sitten ja tässä välissä muutamaan otteeseen miehen kanssa, kun hänen mummunsa asusti Kemissä. Nyt mummua ei enää ole eikä mies - tai kukaan muukaan - ymmärrä Oulurakkauttani, joten oli aika lähteä tien päälle yksin. Hotelliksi valitsin Sokos Hotel Arinan, jossa olen Oulussa ollessani yöpynyt aina ennenkin. Sitä oli kivasti uudistettu ja tykkäsin huoneen sisustuksesta nyt paljon enemmän kuin aiemmin. Hotellin 7. kerroksessa on ihana näköalapaikka, jossa olen aina tykännyt käydä istuskelemassa. Tällä kertaa otimme yhtenä iltana ravintolaillallisen jälkeen jälkiruoat mukaan ja menimme herkuttelemaan niitä sinne.

Onnistuin varaamaan hotellin joulun jälkeen alennusmyyntien aikaan ja junaliputkin oli mukavan edulliset, kun ajoissa osti. En tehnyt lomalleni mitään sen suurempaa ohjelmistoa, vaan ainoa etukäteen suunniteltu juttu oli perjantain SuomiPop - festarit Oulun Kuusisaaressa. Siellä minua tietysti kiehtoi Juha Tapio, mutta palataan festareihin vielä tarkemmin toisella kertaa.

Ihan yksin en tietysti voi matkustaa, vaan mukanani kulkee aina henkilökohtainen avustaja. Suunnittelimme kuitenkin kaikenlaista yhdessä, vähän kuin kavereina, jolloin se tuntui lomailulta kummallekin. Juna lähti tiistaiaamulla Helsingistä 5.03, jotta olisimme hyvissä ajoin perillä. Ei ole mitään järkeä käyttää päivää reissaamiseen, vaan mielummin on ajoissa perillä ja ehtii nauttia ensimmäisestäkin päivästä kunnolla.

Ouluun saavuttuamme oli hieno ilma, joten veimme tavarat hotellille ja lähdimme kiertelemään sinne tänne. Yksi syy miksi rakastan Oulua on se, etten koskaan eksy siellä. Siellä on myös todella kaunista ja on ihanaa vain ulkoilla. Kiertelimme Oulua ensimmäisenä päivänä paljon, söimme torilla ja olimme vain ulkona, sillä loppuviikolle oli luvattu sateita. Ulkoilun lomassa löysimme kesäteatterin, jonne ostimme lipun seuraavaksi päiväksi ja törmäsimme myös kirpputorikylttiin. Ja kas, mitään ei oltu ennakkoon suunniteltu, mutta niin sitä ohjelmaa vain alkoi kertyä. Juuri tällaista lomaa tavoittelinkin, että voi mennä juuri sinne mikä tuntuu hyvältä eikä ole mitään pakollista. 

Ensimmäisenä aamuna Oulu heräsi sateisena, joten hotelliaamiaisen jälkeen oli pakko suunnata shoppailemaan. Olin säästellyt shoppailuintoani tätä reissua varten, jotta saan sitten ostaa juuri sitä mitä mieli tekee. Shoppailun jälkeen suuntasimme Hupisaarille kesäteatteriin, joka olikin erittäin viihdyttävä ja väliajalla nautittiin kuumat grillimakkarat. 

Esityksen aikana alkanut rankkasade siivitti  meidät keskiviikkokirppikselle, joka järjestettiin vanhassa voimalassa. Ihastuin paikkaan oitis ja sain selville, että Voimalassa järjestetäänkin vaikka ja mitä ohjelmaa. Päädyimme ulkoiluretkillämme myös Pikisaaren kulttuurikiihdyttämö Tilaan, joka kutsui meitä luokseen myyjäiskyltillä. Tila oli vanha oppilaitos, joka on nykyään kulttuurikeskus tarjoten palveluita, työpajoja sekä tapahtumia. Myyjäisiä emme kyltistä huolimatta löytäneet, mutta paikka vaikutti kiinnostavalta ja oli rentouttavaa olla avoin kaikelle ja käydä ovista sisään tietämättä mitä tulee vastaan.

Torstaina kiertelimme lisää kirpputoreja, ja tarkoituksena oli lähteä käymään bussilla Ideaparkissa, mutta emme ikinä sinne asti ehtineet. Torstai-iltana suuntasimme nimittäin hotellin saunaan ja saunan jälkeen emme enää lähteneet illalliselle, vaan nautiskelimme hotellihuoneessa juustoja ja muita herkkuja. Se oli mukavan rauhallinen ilta ennen festareita, ja muutoinkin yritimme olla valvomatta kaikkia öitä, jotta jaksaisi nousta aamupalalle.

Lähtöpäivänä luovutimme huoneen puoliltapäivin ja juna lähti illansuussa kotia kohti. Kiersimme Oulua vielä viimeistä kertaa, söimme torilla letut ja ihastelimme kaikkia puutaloja vielä kerran. Äkisti ilma muuttui kuitenkin ukkosmyräkäksi ja loppuajan istuimmekin sitten syömässä ja kahvilla sisätiloissa. 

Oulu ei pettänyt taaskaan, vaan päin vastoin. Joskus minä vielä muutan sinne, sen lupaan. En ehkä koko vuodeksi, mutta kun joillain on talviasunto Espanjassa, niin minulla voisi ihan hyvin olla kesäasunto Oulussa. Tällä kertaa ainoa miinus oli, että kauppahalli oli aika tyhjillään, kun ennen se on aina ollut tulvillaan elämää ja myyntikojuja. Toivottavasti se vielä siitä elpyy.

Suurimmat kaupunkirakkauteni ovat Oulu ja Pariisi, enkä meinannut pysyä nahoissani kun löysin Oulusta ranskalaisen leipomon. Suuntasin tietysti oitis sinne, aivan kuin tietäen, että herttainen ranskalaisherra palvelisi meitä ja myisi aivan ällistyttävän hyviä leivonnaisia. Kuka voi enää olla rakastamatta Oulua?