Farmari2022

Reilu viikko sitten kuumana kesäpäivänä suuntasimme junalla kohti Mikkeliä. Määränpäänä oli Farmari 2022 eli perinteinen maatalousnäyttely. Tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi, mutta nyt koronan vuoksi sitä ei ole ollut aikoihin. Maatalousnäyttely on omasta lapsuudestani tuttu kesätapahtuma, ja sen tarkoituksena 

on tuoda esille maatalouteen ostettavia maatalouskoneita, eläimiä, siemeniä, lannoitteita, rakennusratkaisuja sekä muita maatiloihin liittyviä palveluita. Siellä järjestetään myös maatalouseläinten näyttelyitä ja palkitaan parhaat yksilöt.

Lähdimme aamutuimaan miehen kanssa reissuun, mutta mies joutui kesken junamatkan lähtemään takaisin kotiinpäin. Hänellä tuli vatsa kovin kipeäksi, ja se paljastuikin sitten vähän vakavammaksi. Nyt kuitenkin kaikki taas hyvin ja tässä syy, miksi blogi on ollut niin hiljainen viime aikoina. Toisaalta, nyt on ainakin kertynyt postauksia varastoon, joten saatte lukea juttujani ehkä poikeuksellisen usein!

Mikkeliin päästyni juna-asemalla oli heti kylttejä messualueelle, mutta jossain vaiheessa kyltit loppuivat ja minä eksyin. Näin ollen taivalsin puolitoista tuntia helteisessä Mikkelissä, sillä alueen piti olla kävelymatkan päässä juna-asemalta, mutta totuus olikin aivan toinen.

Olin odottanut Farmaria todella paljon, mutta pakko myöntää, että olin aika pettynyt. Messualue oli sekava, sekä yksinkertaisesti vain sellainen markkinahenki ja maatalousnäyttelyn tunnelma puuttui täysin. Ruoka- ja käsityökojuja oli niukasti, eläimiä ei saanut rapsutella eikä muutoinkaan käytännön asiat ollut entisellä mallillaan. Yritin silti kuitenkin saada tapahtumasta parhaani mukaan kaiken irti. 

Yksi pakollinen juttu maatalousnäyttelyssä on aina lounas. Esimerkiksi nyt lounas oli järjestetty jäähallissa, jossa tarjolla oli tavallista kotiruokaa, leipää ja maitoa. Se on jotenkin niin nostalgista istua pöytärivien keskellä samanhenkisten ihmisten kanssa. Tunnelma on vähän kuin koulun ruokalassa, mutta vain parempi. 

Jos minulla olisi lapsia, tutustuttaisin heidät maatalousnäyttelyihin. Sieltä saa loppuelämän kestäviä muistoja ja perinteitä. Siellä tuetaan samoja arvoja, sillä kotimainen maatalous on meille kaikille elintärkeä. Pidetään sitä yllä jatkossakin - eikö niin?