Tänään olisi ollut meidän 10. hääpäivä. Sen kunniaksi palataan yhdessä tuohon päivään.
Välillä olen ajatellut asioita mitä muuttaisin häistämme, mutta nyt miehen kuoltua olen ollut vain kiitollinen, että meillä oli niin kauniit häät. Kukaan muu ei huomannut niitä pikku juttuja, jotka menivät "pieleen", joten ei niitä kannata itsekään sen enempää muistella. Selasin eilen läpi kaikki kuvat hääpäivältä, ja voin kertoa, että niitä on paljon. Poimin tähän vain murto-osan.
Avioliiton siunaus toimitettiin Helsingissä Johanneksen kirkossa, vaatimattomassa parin tuhannen hengen kivikirkossa. Hääpäivämme on 24. elokuuta, eli sama päivä kuin minun vanhemmillani ja äitini vanhemmilla. Virallisen virallisesti menimme maistraatissa naimisiin 22. elokuuta, mutta halusimme pitää tuota avioliiton siunauspäivää hääpäivänämme. Johanneksen kirkko on itselleni nykyään hyvin merkittävä paikka, juurikin häidemme takia. Se on kaunis ja ylväs kirkko täynnä muistoja.
Kirkon ovilla kaasot jakoivat jokaiselle vieraalle askartelemani yksittäispakatut "onnenkyynelille" -nenäliinat ja bestmanit ohjasivat vieraat paikoilleen. Kävelin alttarille Pachelbelin tahdissa ja nyt kyllä itseänikin hävettää, mutta en muista mikä virsi kirkossa veisattiin. Pappi puhui anteeksiannosta ja anteeksi antamisen tärkeydestä, ja minua harmittaa, etten tajunnut silloin pyytää puheesta kopiota itselleni.
Minun pukuni teetettiin ompelijalla, samaten liivi, joka miehellä oli puvun takin alla. Liiviin tehtiin varta vasten tasku taskukelloa varten, jonka olin antanut miehelle lahjaksi ensimmäisenä yhteisenä jouluna. Hääpäivänä kellosta oli kuitenkin patteri loppu, joten valokuvaaja laittoi kellon leikkisästi näyttämään hieman yli kolmea, sillä häämme alkoivat kolmelta. Rakastan juuri tällaisia yksityiskohtia ja muistoja. Ehdottomasti yksi parhaista päätöksistä oli ottas häihin ammattivalokuvaaja, sitä suosittelen ihan jokaiselle häitä suunnitteleville.
Ennen kirkko-osuutta otimme viralliset hääkuvat Sibeliuksen puistossa. Puistossa käveli samaan aikaan paljon aasialaisia turisteja, jotka myös ottivat meistä ahkerasti kuvia. Myöhemmin naureskelimme, että kuinkakohan monen perheen loma-albumiin päädyimmekään. Toisaalta ymmärrän sen, olimme varmasti heille eksoottinen näky ja kulttuurishokki - ihmisiä kadulla pyörätuolissa ja vieläpä menossa keskenään naimisiin.
Hääjuhlaa vietettiin Merimelojien majalla Helsingin Töölössä. Se oli aivan ihana paikka ja meri oli kauniisti läsnä. Meille sattui kaunis loppukesäinen ilta, joka päättyi tähtisädetikkujen loisteeseen. Häissämme teemana oli Pariisi, sillä olimme lähdössä sinne seuraavana päivänä häämatkalle. Suurin osa koristeista oli itse tehtyjä ja kokonaisuus syntyikin oikeastaan juuri niistä pienistä yksityiskohdista - itsetehdyistä pullojen etiketeistä, juuttikankaasta askarrelluista servettirenkaista sekä pergamenteista, jotka toimivat pöytäohjelmina. Vieraskirjana käytimme Pariisi-aiheisia postikortteja ja pöytänumeroiden tilalla oli Pariisin nähtävyydet. Katossa roikkui kymmeniä metrejä valonauhaa ja kukiksi valikoitui tummanpunaisia ruusuja valkoisen harsokukan kera.
Ohjelmana hääjuhlassa oli ruoan lisäksi tietovisa meistä, häävalssi, puheita, tutustumisleikki vieraille, kimpunheitto sekä morsiamen ryöstö. Kovin perinteisesti asioita ei kuitenkaan häissämme tehty. Meillä ei esimerkiksi ollut valmiina onnittelumaljoja, vaan jokaisessa pöydässä odotti pullo kuohuviiniä. Joka pöytäseurueesta sitten yksi henkilö avasi pullon ja tarjoili siitä koko seurueelle. Voin sanoa, että se oli jotenkin todella juhlallinen hetki, kun kuohuviinipullojen korkit poksuivat yksi toisensa jälkeen. Myös meidän pöydässä tehtiin näin, eli bestman avasi pullomme ja kaatoi siitä meille.
Häävalssia emme myöskään tanssineet perinteisesti, vaan liityimme hääbändiin ja esitimme sen. Mies soitti, minä lauloin ja vieraat tanssivat. Tämän jälkeen lauloin vielä miehelle yllätyksenä Suvi Teräsniskan Hento kuiskaus.
Haluan laittaa tähän loppuun vielä hääjuhlan ohjelman. Näin se oli kirjoitettu pergamentteihin, jotka sinetöin punaisin vahasinetein. Kirjoitimme tätä yhdessä pitkään, jotta saisimme siitä täydellisen. Hääkutsut oli kirjoitettu samalla, "vanhahtavalla" tyylillä.
Tämä asiakirja toimikoon julistuksena hääjuhlan alkamisesta ja yleisenä ohjeena päivän kulusta. Pyydämme arvollisia vieraitaitamme nauttimaan tästä juhlasta kanssamme ja kunnioittamaan päiväämme asiaankuuluvalla riemulla.
Ohessa saatamme tietoonne suunnitellun ohjelman, emmekä valitettavasti pysty vastaamaan mahdollisista muutoksista. Mikäli ohjelmasta poiketaan, älkää menkö pois tolaltanne vaan pyrkikää sopeutumaan asiainkulkuun parhaanne mukaan.
Juhlan aikana Teistä tullaan huolehtimaan parhaalla mahdollisella tavalla niin syömingein kuin muinkin tavoin. Taustasoinnuista vastaa herra Herkules Tatti sekä illan edetessä Teitä tanssittaa henkilökohtainen orkesterimme.
Tässä vielä tarkemmin illan kulku
Kuplivaa onnea
Mitä, missä, milloin
Sen seitsemää eri sorttia
Varattu ja vapaa sana
Väki tutuksi
Makeaa mahan täydeltä
Ilta Skanssissa
Tanssiorkesteri Kuokkavieraat
Sinkkunaiset huomio!
Kipinöitä ja kuvia
Tanssiorkesteri Kuokkavieraat
Hääyö alkakoon
Teidän nautinnoksenne on valmistettu pöydän täydeltä mitä maittavimpia antimia!
Tahtoisimme myös muistuttaa Teitä eräistä huomionarvoisista säädöksistä. Tiesittekin jo varmaan, että on ankarasti kielletty pitämästä ilomieltä itsellään, sen tulee tarttua jokaiseen. Jokainen syököön omalta lautaseltaan ja juokoon omasta kupistaan. Puvun sotkeentumisen välttämiseksi olkaa hyvät ja sitokaa ruokaliina leukanne alle. Jos niitä on useampia, niin sen ylimmän alle. Vältättehän ruuhkaa pöydän alla ja muistuttaisimme myös, että kovaääniset keskustelut pöytien alla kielletään. Keittiö ei ota jo kertaalleen syötyä kakkua takaisin. Lopuksi pyydämme Teitä vielä huomioimaan, että ovet joissa on korkea kynnys, ovat ikkunoita.
Helsingissä 24.päivänä elokuuta armon vuonna 2014
