Kello neljän aamukahvi: Sinä olet ihme, suuri sittenkin

Viime viikonloppuna oli tämän kesän ensimmäiset ja viimeiset fesrarit. Ostin jo tammikuussa kolmen päivän lipun Tapiola festivaaliin, kun ne olivat silloin hyvässä alennuksessa. Kesän alussa kaveri ilmoitti, että hän on valloittamassa sohvani festareiden ajaksi, joten kerrankin minulla oli juhlaseuraa!

Festareille pitää aina pukeutua kivasti ja minusta ainut oikea tapa on rymytä siellä se kolme päivää - säässä kuin säässä. Kolme päivää tarkoitti tietenkin kolmea eri asua. Ensimmäisenä päivänä eli torstaina oli vielä niin kesäistä, että menin ihan hameella ja punaisella topilla. Värjäsin myös hiukset festareita varten ja uusi kukkapanta sopi punaisiin hiuksiini kuin valettu. Asu tarvitsi kuitenkin vielä hieman väriä, joten ulkoilutin keltaista pikkulaukkuani ja kokonaisuuden viimeisteli lempparihuulipunani.

Perjantaille halusin vähän vielä räväkämmän asun. Niinpä laitoin farkkusortsien alle verkkosukkahousut ja yläosaksi läpikuultavan mesh-paidan. Olen niin ylpeä itsestäni, kun viimeinkin minulla on rohkeutta pukeutua juuri niin kuin haluan. En ikinä menisi tällaisessa asussa mihinkään viralliseen tilaisuuteen tai töihin, mutta tällaiseen loppukesän juhlintaan se oli juuri oivallinen. Eikä se toisaalta tuntuisi näin mahtavalta, jos olisin uskaltanut jo nuorena säväyttää.

Perjantaina koristelin hiuksia glittersuihkeella, mutta se ei oikein kuvissa näy. Lauantain asu oli kaikista hillityin, ja yritin saada siihen vähän väriä kukkapannalla sekä värikkäällä kukkaseppeleellä, jonka kiedoin ranteeseen. Laittautuminen oli kuitenkin aivan turhaa, sillä alueelle päästyämme ilma oli niin kylmä ja sateinen, että oli parempi vain kääriytyä takkiin ja sadeviittaan.

Artistikattaus Tapiola festivaaleilla on aina ihanan laaja, mutta toisaalta ärsyttää, kun osa esiintymisistä menee päällekkäin. Itselleni tärkein oli tietysti Juha Tapio, mutta näin myös Erika Vikmanin, Abreun, Sexmanen, Rähinä Specialin, Been, Elastisen, Pariisin Kevään, Arttu Wiskarin, Gasellien, Sannin sekä Kaija Koon esitykset. Tarkoitus oli nähdä vielä Pikku G, Skandaali ja JVG, mutta viimeisenä päivänä minulle iski niin kauhea migreeni, että jouduin lähtemään iltapäivällä jo kotiin. Kotiin päästyäni otin kolmen tunnin päikkärit - mikä ei ole minulle kyllä yhtään tyypillistä.

Kivaa oli, ja ensi vuonna uudestaan!

"Sä alat vihdoin viimein käsittää

Ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
Oot liian kaunis häpeemään
Etkä voi yhtään mitään menettää
Joten anna mennä
Joten anna mennä
Kaunis, rietas, onnellinen"