Lapsellisen helppoa

Yöllä on kiva tehdä asioita, kuten viettää lettukestejä. Tänä yönä on askarteluprojekti; koristetikkuja ystävänpäiväleivonnaisiin. Kuvioteippiä, hammastikkuja ja sakset. Voi kuinka helppoa! 

Viikonloppuna näette tikut in action. Varsinainen söpöyden multihuipentuma tiedossa.

Seikkailujen seikkailu

Kuva

Tänään tein jotain jännää, minä nimittäin varasin matkan ulkomaille. Saimme matkan joululahjaksi ja olemme tässä joulusta asti sitä suunnitelleet. Tänään saimme matkatoimistolta lopullisen tarjouksen ja matkaan pääsemme toukokuun koittaessa! Such fun!

Kohteenamme on tällä kertaa Saksa, tarkemmin sanottuna Berliini. Tarkoituksena olisi lähteä oikein kunnon seikkailulle, emme nimittäin mene perinteisesti lentäen. Suunnitelmana on, että vuokraamme auton täältä kotosuomesta ja matkaamme laivalla kohti Saksaa. Finnlines tuudittaa meidät aluksellaan reilussa 24 tunnissa Travemündeen, josta jatkamme autoillen kohti Berliiniä. Tämä on meille helpoin ja stressaamattomin matkustusmuoto. 

Olen kuullut Berliinistä paljon hyvää, mutten oikein tiedä kohteesta mitään. Olenkin tässä illan aikana syventynyt netin uumeniin ja ihmetellyt mitä kaikkea kohde tarjoaa. 

Shoppailun ja kahvilakulttuurin lisäksi haluaisin nähdä ainakin seuraavat kohteet. 

- Brandenburgin portti. Historiallinen kaupunginportti on yksi Beriliinin tunnetuimmista symboleista ja nähtävyyksistä. Tämä taitaa kuulua niihin pakollisiin nähtävyyksiin.

- Zoologischer Garten. Se on yksi maailman suurimmista eläintarhoista ja eläinlajien määrällä mitattuna kai jopa suurin. Eläintarhassa on noin 14 000 eri eläintä ja 1500 eläinlajia 35 hehtaarin alueella. Sinne on pakko päästä!

- Kaikenlaiset linnat ja palaisit. Eniten kiehtoo Charlottenburgin linna, joka on Berliinin jäljellä olevista linnoista suurin.  

- Berliinin televisiotorni. Korkeat paikat vetää minua aina puoleensa ja niin tälläkin kertaa. Tornin keskiosassa oleva näköalatasanne on 204 metrin korkeudessa maanpinnasta. Wou! Harmi vain, ettei torni ole esteetön, joten tämä mahtavuus on syytä unohtaa... 

- Holokaustin muistomonumentti. Minua kiinnostaa juutalaisvainohin liittyvät asiat ja toivonkin, että ehdimme käymään myös aihetta käsittelevässä museossa. Muistomerkki koostuu 2 711 erikokoisen kivilaatikon labyrintista 19 000 neliömetrin alueella. 

- Viktoriapark-puisto. Matkoilla on kiva käydä paikallisissa ruokakaupoissa, ostaa eväät ja mennä piknikille. Uskon, että Viktoriapark-puisto antaa oivat puitteet siihen. Se sijaitsee Berliinin Kreuzbergin kaupunginosassa ja on pinta-alaltaan yli 12 hehtaaria. Puiston alueella sijaitsee Berliinin keskusta-alueen korkein luonnollinen kohta, 66 metriä korkea Kreuzberg-kukkula ja lisäksi sieltä löytyy muun muassa 24 metriä korkea keinotekoinen vesiputous. Toukokuussa ilmojenkin pitäisi jo sallia puistoilun.

- Potsdam. Sinne on päästävä. Ihastuin siihen luettuani Palmuasemaa ja alusta asti olen tehnyt selväksi, että sinne on päästävä. Potsdam on Saksan Brandenburgin osavaltion pääkaupunki ja sijaitsee Havel-joen varrella Berliinin naapurissa. Berliinistä on sinne noin 30km matka, mutta kun meillä on auto koko ajan käytettävissä, niin se ei liene mikään ongelma. Potsdamissa voi nähdä monet, monet upeat palatsit ja mahtavat puutarhat, joita on yhteensä noin 20. Tunnetuin matkailukohde Potsdamissa on Sanssoucin palatsi puutarhoineen. Yksi Potsdamin suosituimmista alueista turistien keskuudessa on hollantilainen korttelisto, jossa on runsaasti kahviloita, pieniä kauppoja ja ennen kaikkea hollantilaistyylisiä tiilitaloja. Kuulostaa täydellisen idylliseltä! Historian havina ja kohteiden sympaattisuus vetoaa tähän turistiin.

-  Jokisteily Spree-joella. Pariisissa ja Lontoossa käydessämme jäi jokiristeilyt kokematta, kuinkakohan Berliinissä käy?

Kaiken tämän lisäksi pitää tietenkin nauttia paikallista ruokaa, kuten currywurstia ja tietenkin yksi päivä pyhitetään ihan vain shoppailulle. Mahtavuutta! Olen niin innoissani reissusta, että tuskin maltan odottaa toukokuuhun. 

Onko sinulla vinkkiä Berliinistä, minne meidän kannattaisi mennä?  :)

Letut lettuina

 

Laskiaissunnuntain lettukestit anopin luona. 

Nam.

Kerrankin keskellä päivää.

Laskiaispulla

Näin kevättalvella on monta syytä juhlaan mikä tarkoittaa tietenkin, että on monta hyvää syytä leipoa. On Runebergin päivää, ystävänpäivää, laskiaista ja mitä vielä. Tänään keskityin pullapainotteiseen leipomiseen eli laskiaispulliin. 

2,5 desilitran taikinasta tuli kymmenen pyöreää pullaa, toisin sanoen juuri sopivasti kahden ihmisen tarpeeseen. Itse en ole ikinä ymmärtänyt sitä mantelimassahömpötystä vaan täytteeksi sopii mielestäni vain hillo ja kermavaahto. Hilloksi puolestaan käy vain mansikka tai vadelma, tänään päädyimme miehen toiveesta vadelmaan. Onhan nämä hyviä, varsinkin tuoreena, mutta pakko todeta, ettei kyllä haittaa, että laskiainen on vain kerran vuodessa. 

Joulu sen sijaan voisi olla useamminkin. 

Sammiollinen salaattia

Meidän taloudessa syödään kovin heikosti hedelmiä ja vihanneksia. Kasviksia yritän oman sietokykyni mukaan aina piilottaa ruokiin, mutta hedelmät usein unohtuvat pöydälle, jos niitä nyt edes tulee ostettua. Lopulta ne päätyvät pilaantuneina roskiin. Välillä ostan niitä myös ihan vain koska ne ovat kivan näköisiä sisustuselementtejä, mutta miten ne päätyisi vatsaan asti? Smoothiet eivät ole kummallekaan mieluisia ja mehussa on kova työ. Päätimmekin nyt kokeilla uutta lähestymistapaa ja iltapuhteena valmistin suuren sammiollisen hedelmäsalaattia. Suurin ongelma kun taitaa olla, ettei päivittäin jaksaisi kuoria ja paloitella, annos kerrallaan. Niinpä jääkaapissa odottelee valmiiksi pilkotut hedelmät, maistuisikohan ne nyt paremmin? 

Fondant au chocolat

Elämässä tulee aina eteen tietynlaisia kulmakiviä, risteyksiä ja käännekohtia. Leipomisen saralla fondant au chocolat on ehdottomasti yksi kulmakivistäni. Tiedättekös, kun on niitä leivonnaisia, jotka onnistuvat aina lähes 100 prosentin varmuudella, niin tämä on niitä jotka epäonnistuvat miltein 200 prosentin todennäköisyydellä.

Tämä oli toinen taistoni fondantia vastaan ja hävisin - taas! Tällä kertaa en hyppinyt ohjeessa eteenpäin jääräpäisyyttäni, vaan tottelin jokaista kohtaa. Täydellinen suklaafondant valmistuu voista, suklaasta, munista, sokerista ja vehnäjauhoista. Taikina kaadetaan korppujauhotettuihin vuokiin tai vaikkpa uunin kestäviin kahvikuppeihin ja annetaa levätä jääkapissa parikymmentä minuuttia. Sitten vain uuniin ja parikymmentä minuuttia lisää odottelua. Lopputuloksen pitäisi asetille kumottuna olla reunoilta paistunut ja keskeltä valuva.

Maku on ollut molemmilla kerroilla suussasulavan suklaisa, mutta se koostumus... Tavoitteeni on, että saisin kipattua leivoksen lautaselle, mutta jokin paistovaihheessa menee pieleen. Kumotessani fondant niin sanotusti räjähtää ja lautaselle tulee lähinnä suklaavyöry. Niin turhauttavaa! 

Voin siis tehdä tätä jatkossakin, mutta unohdetaan se kumoamisosuus. Parempi vain tarjoilla nätisti uunivuoasta. Vähän kun rikkoo pintaa ja täyttää aukon vanilijakastikkeella tai marjasoseella, on se lähes täydellistä. Lähes.

Lakanan odotus

Tässä viime päivinä kun aika on kulunut pitkälti kotosalla, on tullut tehtyä kaikenlaisia kotijuttuja. Yksi parhaimmista kotijutuista on tietenkin aamukahvilla lueskella uusinta Koti&Keittiö -lehteä. Sen jälkeen tuuletin täkit ja tyynyt, kun parvekkeella oli ihanat -23 astetta pakkasta, ja lisäksi saattelin tontut jälleen vuodeksi piiloon. Joulun jälkeen sisustuksen valtaa aina musta ja violetti, joka näkyy meillä pienissä koriste-esineissä, pöytäliinoissa sekä kynttilöissä. Kukkaloistoa tällä hetkellä tuo tumman purppura krysanteemi ja ostoslistalla olisi vielä muutama musta kynttilä. Musta ja violetti kantavatkin sitten aina sinne pääsiäiseen asti, jolloin siirrytään kesäisen kirkkaisiin väreihin.

kuva Elloksen sivuilta

Loppiaisena päädyin Elloksen sivuille katsastamaan alelaarit. Ja kas, ei sieltä tyhjin käsin päästy pois. Tilaukseen päätyi romanttisen kukalliset pussilakanat ja yksivärisiä tyynyliinoja. Sängystämme löytyy varsinaisten tyynyjen lisäksi viisi lisätyynyä ja olen jokseenkin tarkka tyynyliinojen parillisuudesta sekä yhteensopivuudesta. Vanhat päälliset alkavat muistuttaa Uuno Turhapuron paitaa, eiköhän siis liene aika ostaa jo uusia. Mutta nyt vain postipakettia odottelemaan! 

Skonssit

Skonssit ovat yksi suosikkileivonnaisistani. Ne ovat niin vaivattomia, nopeita ja helposti muunneltavissa. Pieni leipänen eli skonssi on täydellinen kaveri brunssille tai iltapalaksi. Uuntuoreena ehdottomasti maistuvin, joten näitä ei kannata kerralla tehdä viikon tarpeiksi.Täytteenä tykkään käyttää tuorejuuston kera graavilohta, pekonia, katkarapuja tai kinkkua. Makeasti täytettynä on vadelmahillo suosikkini, jotkut suosivat tuorejuustoa ja hunajaa. Vain mielikuvitus on rajana sisältöä miettiessä. 

Ohjeita on kai monenlaisia, tällaisen olen aikoinani löytänyt. Sekoita siis keskenään neljä desilitraa vehnäjauhoja, teelusikallinen suolaa sekä leivinjauhetta. Nypi joukkoon 50 grammaa voita ja lisää lopuksi 1,5 desilitraa piimää. Taikinasta painellaan pöydälle n. 1-2 cm paksuinen taikinalevy, josta skonssit otetaan muotilla. Itse suosin sydämen mallista piparimuottia, mutta mikä vain muotti käy. Nosta valmiit yksilöt pellille ja voitele pinta. Halutessasi päälle voi lisätä vielä unikon- tai seesaminsiemeniä. Tästä määrästä tulee 6-8 skonssia, riippuu kuinka isoja tekee. Taikina kannattaa siis tuplata jos on vieraita tulossa :)

Rentouttavaako?

Meillä kuluu useasti päivät ja illat, varsinkin näin talviaikaan, pelaillessa erinäköisiä lauta- tai korttipelejä. Esimerkiksi Menolippu, Carcassonne, Scrabble ja Uno ovat hyvinkin suosittuja, joidenkin mielestä välillä jopa hieman loppuun kulutettuja.

Nyt olemme kuitenkin löytäneet uuden virikkeen pelien ohelle. Ostin nimittäin miehelle joululahjaksi aikuisille tarkoitetun värityskirjan, sillä hän kovasti sellaisesta haaveili. Kirja on täynnä erilaisia pieniä kiehkuroita ja kiemuroita, joten värittäessä kuluu hyvin tovi jos toinenkin. Muutaman päivän katselin värittelyä ja lopulta marssin kirjakauppaan ostamaan kirjasen itsellenikin. Tosin sellaisen jossa on hieman vähemmän kiemuroita, sillä kärsivällisyyteni ei todellakaan kestäsi pienen pientä tuhertamista. Minulla on siis kukkia, miehellä kelttiläisiä kuvioita. Pidin jo lapsena värittelystä, ja näemmä pidän edelleen.

Tämän pitäisi kuulemma olla myös jotenkin rentouttavaa puuhastelua, mutta itse en ainakaan ota kovinkaan rennosti, jos joku vaikkapa heilauttaa pöytää...

Kattojen yllä

Eilen juhlittiin. Koira hoitoon, ripsarit naamaan ja menoksi. Tiedätkös, kun aina romanttisissa elokuvissa pariskunnat istuvat ravintolassa ikkunapaikalla, juovat shampanjaa ja taustalla loistaa ilotulitus. Siihen pyrittiin.

Tästä syystä meidän vuosi vaihtui kattojen yllä. Hotelli Vaakunan yläkerrassa, 10.kerroksessa sijaitsee ravintola Loiste, joka tarjoili meille onnistuneen illan. Kaveriporukalla nautiskeltiin maittavaa ruokaa, kuplivaa juomaa ja loppuillasta tietenkin rakettien pauketta. Vähän harmitti kun paljon puhutulle näköalatasanteelle ei päässytkään, mutta avuliaan henkilökunnan toimesta saimme oikein oivan näköalapaikan sisätiloissa. Suora näkyvyys Senaatintorille ilman ulkona palelemista, ei valittamista. Omaa mukavuuttani tietenkin lisäsi vielä uusi, ihana kamerani. Ahh. 

Ja nyt alan nautiskelemaan vuokraleffasta noutoruoan kera!