Jääkaapissa on jo pidempään pyörinyt litra punaista maitoa ja mieltä on kutkuttanut ajatus pullan leipomisesta. Tänään oli juuri oiva päivä hiippailla kotona pyjama päällä ja pyöräyttää pulla jos toinenkin. Intouduin tekemään vähän liian ison taikinan ja koko hommasta meinasi tulla ihan silkkaa pakkopullaa. Kun sain viimeisen pellillisen uuniin, taisin tokaista ääneen, etten olisi uskonut sitä hetkeä näkeväni.
Note to myself: tee vain puolen litran taikina.
Valmistin taikinan kahdessa osassa, jotta yleiskone jaksoi sen vaivata. Se on aika kelpo peli tällaisessa. Ihanan pehmeän taikina tein siis perinteisesti maidosta, hiivasta, sokerista, rusinoista, suolasta, munista ja jauhoista. Unohtamatta pullan sydäntä eli kardemummaa. Pulla ilman kardemummaa on kuin morsian ilman sulhasta. Nostatin taikinaa noin tunnin ja kuten kuvasta näkyy, niin hyvinhän se kohosi. Puolet taikinasta käytin pitkoihin, jotka letitin oikeaoppisesti neljällä säikeellä niin kuin mummu on opettanut. Toisesta puolesta väkersin makoisia kanelikierteitä. Niitä tuli noin miljoona kappaletta, joten pakastin suorastaan tursuaa pullaa. Leivoin niin paljon pullaa, ettei tee edes mieli syötä sitä. Tai ehkä se johtuu siitä taikinamäärästä jonka maistelin.
Jos mielit pullaa, poikkea kahville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti